Kirjoitan taman toissa enka siksi ryhdy etsimaan intialaisesta koneestani skandinaavisia aakkosia. Toivottavasti taman ymmartaa, mutta kirjoitan lyhyesti.
Voin hyvin kirjoittaa kun sairaalan hallinto-osasto on kaytannossa tyhja. Meita on kourallinen paikalla. Kaikilla muilla on joko flunssaa, epailevat flunssaa tai pelkaavat flunssaa. Eilen meidan sairaalassa kuoli Tamil Nadun ensimmainen sikainfluenssauhri, nelivuotias astmapoika. Poikaa oli jo hoidettu kahdessa muussa sairaalassa ja kun vahitellen maksa, keuhkot ja lopulta munuaisetkin lakkasivat toimimasta, poika tuotiin meille lasten teholle dialyysiin. Mutta jo perjantaina tullessa tilanne oli oikeastaan menetetty.
Tama nosti tietenkin valtavan paniikin kaupungissa. Intiassa ei pari viikkoa sitten ollut kuin muutama sikainfluenssatapaus, mutta jostain syysta viimeisen viikon aikana tapauksia on ollut kymmenia. Olisiko syyna etta hallitus julkisti ohjeet sikainfluenssan diagnoisoimiseksi? Kesaksi on joka tapauksessa tullut lentokonelasteittain Amerikassa asuvia intialaisia sukuloimaan jotka varmasti ovat tuoneet virusta roppakaupalla. Aiempien ohjeiden mukaan kaikki epaillyt tapaukset menevat hallituksen sairaalaan karanteeniin ja samassa ruokakunnassa asuvat ovat viikon kotiarestissa joita viranomainen kay viela katsomass vahan valia etta taatusti pysyvat kotona. Eihan kukaan ole niin hullu etta tieten tahtoen menisi tallaiseen rumbaan, etenkin kun tiedetaan miten kamalia paikkoja hallituksen sairaalat ovat!
Nyt koko sairaalan henkilokunta kayttaa hengityssuojaimia. WHO:n ohjeiden mukaan niita on syyta kayttaa vain jos on sairas tai hoitaa tarttuvaa tautia sairastavaa. Me muutamat sairaalaan raahautuneet istumme sitten täälla hallintorakennuksen kopeissa maskit naamalla. Tavallaan olen hyvin tyytyvainenkin siihen. Meilla on polyä joka paikassa, se on aina kutittanut kurkkuani ja yskittänyt joten maskista on hyotyä. Sikainfluenssaan sillä ei ole kuin psykologinen merkitys. Kaksi markkinoinnin tyontekijää pelästyi pelkästään ajatusta maskin käytostä niin etteivät uskaltautuneet toihin. Ja loput eivät tulleet muuten vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti