Ilmeisesti Mehtan sairaalaa lukuunottamatta voi vain jättäytyä pois töistä tietyissä tilanteissa. Nuori iloinen vartijamme Sanjay on ollut jo liki kuukauden Orissan osavaltiossa kotikylässään. Tiesin että Sanjayn isällä oli sydänvaivoja mutta nyt ne olivat äityneet pahoiksi ja pojan velvollisuus on mennä kotiin auttamaan perhettä. Perhekäsitys on niin venyvä että on kai mahdoton sanoa mihin jonkun perheenjäsenen velvollisuudet loppuvat. Kukaan ei ole saanut yhteyttä Sanjayhin koska kylä on täydellisessä kännykkäkatveessa. Sanjay tulee kun tulee.
Anitan työpäivä alkaa kello 8. Kello 8 aamulla Anita soitti ja sanoi olevansa äitinsä sisaren hautajaisissa. Ilmoitusluonteinen asia. Anita oli edellisenä iltana matkustanut tädin kotikylään mutta kiltisti ilmoitti minulle asiasta. Hautajaiset ovat heti kuoleman jälkeisenä päivänä, ei siinä aikaakaan ole kovin paljon. Jos on läheisiä sukulaisia vaikka Amerikassa, voidaan hautajaisia siirtää päivällä. Siinä jo ehtii matkata Atlantin yli ja jatkaa vielä puolikkaan Intian valtameren, Arabian lahden, taakse Intiaan.
Perhe on hautajaisten suhteen vielä venyvämpi käsite kuin sairastapauksissa. Meille sanottiin tänne tullessa että häihin ei ole pakko mennä, mutta kuolemaa ei voi sivuuttaa. Hautajaisiin on mentävä. Vaikka en vieläkään ole perehtynyt hindulaisuuteen, tiedän että siihen liittyy paljon kuolemaa ja julmuutta. Toisaalta kun olemme käyneet temppeleissä, ne tuntuvat mukavilta oleskelupaikoilta. Joku kiertää seitsemän kierrosta jumalakuvan ympäri, jotkut rupattelevat mukavia, juodaan teetä, uhrataan kukkia ja kookospähkinöitä, joku taputtaa pyhää elefanttia.
Elefanttihan edustaa kaikkien suosimaa menestyksen ja vaurauden jumalaa Ganeshaa. Parvati-jumala, Ganeshan äiti teki kerran kylvyssä ollessaan savesta itselleen pojan vartijaksi ovelle. Kun Shiva, mahtava tuhon ja uudelleensyntymisen jumala ja Parvatin mies näki ventovieraan pojan kotonaan, hän katkaisi Ganeshan kaulan. Parvati-äiti ei tästä pitänyt joten Shiva käski sotilaidensa katkaista ensimmäisen pohjoiseen kääntyneen nukkuvan otuksen pää ja tuoda se Ganeshalle. Sattui olemaan elefantti. Siksi Shivan ja Parvatin pojalla Ganeshalla on sympaattinen elefantin pää.
Koko Shivan jumalperhe koolla. Shiva, vaimo Parvati ja pojat, elefanttipäinen Ganesha ja se toinen. Toisesta pojasta kiertää erilaisia legendoja jotka kaikki ovat varmasti yhtä hyviä. Kuitenkin ilmeisen mitätön jumala elefanttipäiseen veljeensä verrattuna.
Nämä jumaljutut ovat kivoja eivätkä ne enää tunnu niin pelottavilta tai mystisiltä kuin alkuun. Monessa asiassa on paljon järkeä. Jumalia on niin paljon että jokaiseen ongelmaan tai vaivaan löytyy oikea jumala. Ja temppelit ovat aika rentoja paikkoja.
3 kommenttia:
Noissa jumal-tarinoissa tuntuu olevan samanlaista henkeä kun antiikin Kreikan/Rooman vastaavissa. Siitä tuli mieleen, onko näistä tehty joku mukava Disney-henkinen leffa, niin kuin Hercules? Vai onko jumalat bollywoodin aihevalikoiman ulkopuolella?
Siis joululahkasi saamani elefantti edustaa vaurautta ja menestystä. Vauraus voikin olla tarpeen, kun eilen ostin itselleni sähkö-golfkärryn jäljelläolevien vuosieni iloksi. Selkä on tullut niin kipeäksi käsikärryn kiskomisesta. Kaupat tein vanhan ystäväni kanssa, joka aloitti g-kauppiasuransa meidän ostarissa samoihin aikoihin kuin me peliuramme. Alennusta 43% ja "lupaus" ostaa teiltä takaisin
hyvään hintaan aikanaan.
Luulen ettei ole jumalfilmejä. Ei ainakaan piirrettyjä vaikka tarinat olisi vetäviä. Jumalia on yli 3000 joten legendaa riittää.
Lähetä kommentti