Hoidon tarpeessa

Keksin eilen kierrellä Chennain sairaaloita ja pyytää sairaaloiden esitteitä ja lehtiä. Sain meillä Mehtassa vastuulleni neljä kertaa vuodessa ilmestyvän lehtisen ja sen vuoksi on hyvä tutustua muiden sairaaloiden vastaavaan materiaaliin. Mehtan lehtinen on suunnattu sairaalan ulkopuolella praktiikkaa pitäville lääkäreille ja lehtisen pitäisi innostaa heitä lähettämään laumoittain potilaita sairaalaamme.

Lehtinen on minusta aivan kauhea. Siinä on lääkäreiden kirjoittamia tapausselostuksia tavattoman erikoisista tapauksista ja ainoat kuvat joista saa jotain selvää ovat verta tihkuvia avattuja suolia ja kiertyneitä kiveksiä. Kaikki kuvat ihmisistä ja hauskoista sairaalan tapahtumista ovat niin pieniä ettei niitä näe suurennuslasillakaan. Kirjoitin sairaalan johdolle pitkän listan parannusehdotuksia ja sen vuoksi koko homma työnnettiin minulle. Tee sitten parempi! Vaan nyt minulla onkin ongelmia... Saanko intialaiset vakuuttumaan että heidän makunsa mukaiset lehdykät ovat huonoja eikä heillä ole aavistustakaan miten järkeviä sairaalalehtiä tehdään ja millaisia kunnon jutut ovat, vai pitääkö minun vain hyväksyä maan tapa?

Taas siihen sairaalakiertelyyn. Billroth Hospitalista ei löytynyt mitään materiaalia. Mutta Apollo - se Aasian suurin ja kaunein, se minne ekspatit menevät hoidettavaksi, se sairaalaketju joka hoitaa lähes kaikki ulkomailta tulevat terveysturistit - Apollo otti minut avosylin vastaan. Aulaemäntä tuli heti toivottamaan minut tervetulleeksi ja kysyin International Desk'iä. International Deskin henkilökunta oli iloista ja avuliasta, mutta esitteitä ei ollut. "Next time you come here, I'll have them for you".

Tietenkin ne kysyivät onko minulla jotain vaivaa jonka vuoksi haluaisin ajan lääkärille. Keksin siinä että olen kiinnostunut silmäluomenkohotusleikkauksista, mitähän ne maksavat. (Ne ovat yksi suosituimpia terveysturismileikkauksia) Tyttö soitti monta puhelua ja lopulta sanoi että tohtori Ramachandran katsoo silmäluomeni 15 minuutin kuluttua. Pelästyin kovasti ja sanoin etten halua vastaanottoa, olen vain kiinnostunut hinnasta ja itse asiassa olen juuri menossa lounaalle. "Dr. Ramachandran kertoo hinnan. Mene vain neljänteen kerrokseen ja odota hetki, ei tarvitse rekisteröityä potilaaksi eikä maksaa mitään, voit mennä vain juttelemaan"

En ollut aiemmin käynyt Apollon tässä sairaalassa joten kun olen näin pitkälle joutunut, niin jatketaan tutustumista. Menin hissillä neljänteen kerrokseen ja hoitajat kehoittivat istumaan ja odottamaan tohtoria. Sanoin että kävelisin mieluummin, voinko hieman katsoa paikkoja - sopihan se. Hieno sairaala, siistit tilat. Saippuakin WC:ssä oli liuosmaista ja käsidesiä oli annostelijoissa joka paikassa kuten Suomessa. Ei meillä Mehtassa... Hoitajat jo tulivat hakemaan. Tohtori Ramachandran osoittautui plastiikkakirurgiksi, mukava vanhempi herrasmies. Ramachandran tutki luomeni ja näytti tietokoneeltaan "Ennen - Jälkeen"-kuvia. Ei, ehkä leikkaus ei vielä ole ajankohtainen, mutta jos asun Chennaissa pari vuotta, sinä aikana kannattaisi varmasti leikata. Hinnan tohtori saisi neuvoteltua samaksi kuin mitä paikalliset maksaa eikä sitä viisi kertaa kalliimpaa minkä ulkomaalaiset maksavat.

"Luulen että hyötyisit Botox-injektiosta, et näyttäisi väsyneeltä ja tuo ryppysi kulmakarvojen välissä siliäisi". Ja kun taas katsoin erilaisia "Ennen - Jälkeen"-Botox-kuvia, aloin innostua. Tuohan on taikuutta!

Lähtiessäni en tiennyt mikä lopulta on taikuutta: Botox vai se miten minut oli saatu alle puolessa tunnissa lääkärin vastaanotolle josta en ollut maksanut mitään ja käännytetty Botox-faniksi vaikka olin mennyt hakemaan sairaalan esitettä ja lehteä. Menin lounaalle enkä enää käynyt muissa sairaaloissa.