Minun piti mennä tänään erään ekspattiryhmän lounaalle, mutta mieliala ei ole oikein sovelias small talkille.
Mainitsin jonkun toisen blogin keskustelussa, että pidetty työntekijä talousosastoltamme teki pari viikkoa sitten itsemurhan kihlauksen purkauduttua. Kuin jatkona sille, yksi työntekijöitämme kuljettanut bussi joutui onnettomuuteen viime yönä. Bussi kaatui, yksi operaattoritytöistämme putosi ovesta, jäi kaatuvan bussin alle ja kuoli. Lisäksi 18 tyttöä loukkaantui lievästi.
Tämän työn paras puoli on tietoisuus siitä miten suuri positiivinen vaikutus satojen tyttöjen ja heidän perheittensä elämään näillä työpaikoilla on. Sitten tapahtuu tällaista.
3 kommenttia:
Siltä varalta, että joku ymmärtäisi väärin sen, että kutsun operaattoreitamme tytöiksi: (1) Meillä ei ole töissä yhtään alle 18-vuotiasta; (2) Intiassa itseä nuorempia kutsutaan tytöiksi ja pojiksi ainakin kolmikymppiseksi asti.
Olipa surullisia tapahtumia kerrakseen. Onko teidän työyhteisö niin läheinen, että joudut olemaan hautaus/muistotilaisuuksissa läsnä? Ehkei sikäläiset vainajien muistamiset ole ollenkaan ulko- puolisten asioita - kuten niin moni muukin asia Intiassa. ei näistä perinteistä mitään tiedä- Ehkä sielläkin on eri uskontojen välillä vielä isot erot?
Bussionnettomuuksia tapahtuu usein. Liikenneonnettomuuksia todella usein, mopoilijat ovat liikenteessä todella haavoittuvaisia.
Intiassa on länsimaalaisesti ajatellen jonkinlainen synkkä perusvire. Astrologisesti kuu on aurinkoa tärkeämpi. Kuun asennot määräävät elämää ja tapahtumia enemmän kuin aurinko.
Kuten olen aiemmin kertonut, kuolema kokoaa suvun ja ihmiset paremmin kuin häät tai syntymät.
Lähetä kommentti