Tamilien vuosi alkaa maaliskuisen kevätpäiväntasauksen jälkeen silloin kun aurinko on sopivassa suhteessa Oinaan tähtikuvioon eli huhtikuun puolessa välissä. Tamileilla on 12 kuukautta ja nyt eletään neljättä kuukautta, Aadi. Käytännössä en ole huomannut tamilikuukausien merkitystä, päivämäärät ovat normaalikalenterin mukaisia eli tänään on elokuun kymmenes päivä myös Madrasissa, ihan kuten Suomessa tai Saksassa tai Brasiliassa.
Intia on täynnä uskonnollisia juhlia ja festivaaleja ja joka kuukaudelle on omansa. Juhlat ja rituaalit ovat paikallisia. Pohjoisintialaiset eivät lainkaan tunne eteläintialaisten juhlia, saati sitten tamilien juttuja. Tamilikansahan on ihan eri alkuperää, dravidiaanista, kun taas muu Intia on indo-arjalaista. Tamilikalenteri tulee juhlien muodossa jatkuvasti esille. Ei niin että ulkopuolinen pysyisi kärryillä tai välttämättä huomaisi juhlia, niitä on liikaa. Eikä pelkkä juhlien tietämineen paljon auttaisi. Joka kuukaudelle on omat suotuisat päivät ja epäsuotuisat päivät, täydellä kuulla on erityisiä merkityksiä ja tähtien asennoilla. Lisäksi minusta tuntuu että tulkintoja on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin.
Aadi on tullut enemmän tutuksi alennusmyyntien vuoksi. Varsinaisia Hulluja Päiviä tai ALE-kausia ei ole, vaikka kaupoissa toki on tarjouksia ja alennustuotteita ympäri vuoden. Mutta koko Aadin ajan, heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, kaupat tarjoavat 40 - 60% alennuksia. Vaatteet, elektroniikka, kalusteet, keittiötarvikkeet, kaikki on alennuksessa. Paitsi ei autot, ainakaan meidän automme, niin Aadina kuin sen saimmekin.
Alennusmyynnit keksittiin kymmenisen vuotta sitten. Aiemmin Aadi oli hiljaiselon aikaa, epäsuotuisa kuukausi. Huono kuukausi aloittaa uusia projekteja. Huono hääkuukausi, mutta hyvä kuukausi naimissa oleville naisille jotka voivat käydä temppelissä rukoilemassa vaurautta ja pitkää ikää aviomiehilleen (pitkä ikä oli tärkeä silloin kun leski poltettiin yhdessä miehensä ruumiin kanssa). Poikalasta toivovilla vastavihityille pariskunnille Aadi on myös merkityksellinen. Perjantait ovat hyviä päiviä ja silloin käydään temppelissä. Nykyään ei kuitenkaan olla niin pyhiä. Madrasin kauppiasyhteisö harmitteli huonoja myyntilukuja ja sopivat alennusmyynnin aloittamisesta josta on tullut todellinen megatapahtuma.
Sunnuntaina valitin kaipaavani Brasilian möykkää, musiikkia ja laulua. Intiassa on hiljaista. Menimme CitiCentren ostoskeskukseen etsimään Mikolle lenkkareita. Sisään tungeksiessa alkoi kuulua infernaalinen meteli. Ostarin aulassa oli rokkibändi joka musisoi aivan brasilialaisella volyymillä. "Tätähän sä kaipasit" sanoi Mikko ja alkoi kiemurrella musiikin tahdissa Rauli Baddingin tavoin. Ei pelkästään se miten Mikko tanssi, vaan yleensä se että joku tanssi oli hätkähdyttävää. "Lopeta, kukaan ei tanssi täällä!!" Bändi esiintyi aivan hurmiossa ja yleisö oli varmasti hurjan innostunutta. Intialaisista sitä ei vain huomaa. Nuorisomassa seisoi tikkusuorana katsellen esiintyjiä. Joku hymyili ja muutama taputti kevyesti käsiään musiikin tahdissa. Ja Mikko olisi tanssinut!
4 kommenttia:
Eli intialaiset näyttävät konsertissa yhtä innostuneilta kuin suomalaiset.
Ai. En tiennyt. Minusta se vakavana seisominen oli tosi hassun nakoista. Ehka suomalaiset ja intialaiset ovat hyvin samanlaisia.
Madonnan konsertista kirjoitettiin, että Madonnan piti tunnin verran herätellä ihmisiä. Ihmetteli eikö kukaan todellakaan osaa laulujen sanoja. Ja työkaverit jotka kävivät siellä sanoivat, että heitä katsottiin kummeksuen ja ehkä paheksuen, kun tanssivat.
kirjoittajakaverini oli ollut siellä ja oli ekstaasissa, tanssinut ja laulanut.Luulin että sellainen tarttuu kaikkiin.
Lähetä kommentti