Keittiömme korjausten JÄLKEENKeittössämme on parin viimeisen monsuunin jäljiltä reippaat vesivahingot. Marraskuussa kun satoi päivätolkulla, myös keittiömme velloi vedessä. Vettä kaivettiin kauhalla ja kattilalla tiskipöydän alta ja lattian vesi luutulla ja lastalla keittiön ovesta ulos. Ikkunaseinällä valui vesi koko ajan. Kun sateet loppuivat joulukuun puolivälissä, seinä, joka ilmeisesti joskus on ollut valkoinen, jäi kammottavan ruskeankirjavaksi, maali kuprulla ja ikkunan rautaristikot ruosteisina. Sateiden loputtua katon korjaus saatiin tehtyä. Nyt vaan pitää odottaa uutta monsuunikautta jotta vedenpitävyys saadaan testattua. Tai muuten alkaa kaikki taas alusta.
Joulukuussa olin varmasti puhunut seinän kunnostamisesta, mutta se oli matkan varrella kaiketi muuttunut maalaamiseksi. Eräänä päivänä Mikko heitti minulle maalikartan "Valitse siitä väri kun sinulle ei kuulemma valkoinen kelpaa". Vaaleanvihreä sävy kiehtoi eikä kulunut viikkoakaan kun tehtaan kunnostamisasioista vastaava Balu tuli kahden hanslankarin kanssa laittamaan keittiötä kuntoon. Vijaya tyhjensi keittiön tasot ja peitti kaappeja sanomalehdillä. Minä tein sen virheen että poistuin paikalta. Kotiin tullessani Balu kertoi työn olevan miltei valmis. Olipas nopeita poikia, ehdin miettiä.
- Yhtenä viikonloppuna viihdytimme itseäme katsomalla naapuritalon maalausta. Nelja kaveria keikkui heiluvalla bambuista tehdyllä rakennustelineellä ja suti seiniä maali roiskuen. Lopputulos on kaukaa katsoen ihan hyvä.
Olen päätynyt siihen että maalari ei ole Intiassa ammattimies. Puuseppä ja sähkömies ja putkimies ovat, puutarhureista ei voi tietää. -
Niin. Hanslankarit olivatkin maalareita. Keittiön seinät olivat kauniin vaaleanvihreät. Kaverit vielä sutivat apukeittiön kaapinovea - Chennaissa nurmikot leikataan saksilla ja seinät maalataan pensselillä. Työvoima on halvempaa kuin ruohonleikkurit tai maalaustelat ja maalarinteipit. Keittiön kaikki pistorasiat ja lamput olivat vaaleanvihreissä maaliroiskeissa. Lampun johto oli osin vaaleanvihreä, ikkuna vaaleanvihreäpilkkuinen. Ja ikkunaseinän vesivahinkojäljet paistoivat entisenlaisina ruskeina läikkinä ja kupruina vaaleanvihreän kerroksen läpi ja ikkunan yläkarmiin oli valunut entistä paksummat möykyt valuvaa maalia.
Menin mykäksi ja sitten tuohduin. Sanoin Balulle että tämä on ihan kelvotonta. Homma on tehtävä uudestaan, on skrapattava, kitattava ja pohjustettava. Balu näytti huolestuneelta ja sanoi olevansa vain koordinaattori, minun pitäisi puhua HR-johtajalle joka delegoi asian Balulle. Huokasin. Kyllähän minä tiedän. Joten puhun Victorin kanssa joka lupaa delegoida asian Balulle. Nämä kiemurat on vain tehtävä.
Ensin oli siis maalattu. Sitten tuli liesituulettimen asentaja. Edellisenä päivänä liesituulettimen asentaja oli Balun kanssa käynyt mittaamassa ja antamassa hinta-arvion. Kiireinen yksityisyrittäjä viipyi mittauskeikallaan pari tuntia. Kuuntelin tamilinkielistä pulputusta ja keitin itselleni kahvit. Vijaya toi asentajalle ja Balulle teetä. Lopulta pääsin osallistumaan keskusteluun - haluanko neljän vai kuuden tuuman putken liesituulettimeen. Tämä olikin vaikeata. Kaksi vakavaa ruskeata silmäparia tuijotti minua odottaen päätöstäni. Päädyin neljään tuumaan. Samaan aikaan puuseppä mittasi vesivaurioituneita sokkeleita ja tutki hiontaa tarvitsevat ovet jotka eivät turpeuttaan aukea. Esittelin keittiön repaleisen hyttysoven "Tähän uusi ovi". No ei... uuden hankkiminen ei vain istu Intiaan. Kaiken voi korjata. Lisäksi koko päivänä ei tullut vettä, äkillinen kuivuus oli iskenyt naapurustoon. Illalla vettä ruettiin pumppaamaan katolla olevaan vesisäiliöön pihalla olevasta kaivosta josta otetaan puutarhan kasteluvesi. Nukkumaan mennessä kraanasta tuli ruskeata vettä ja Mikkokin päätyi harjaamaan hampaansa pullovedellä. Aamulla tuli hiuksetkin pestyä puutarhan kasteluvedellä. Harvinaisen raikas olo.
Seuraavana päivänä kotiini vyöryi puuseppä apumiehensä kanssa, liesituulettimen asentaja, puutarhaletkun korjaaja ja Balu. Lisäksi oli Vijaya ja Sanjay, vartija. Ja sijaisautonkuljettaja Shiva. Vijaya tyhjensi keittiön tasot ja peitteli ne sanomalehdillä. Tunsin itseni hyvin ulkopuoliseksi. Lähdin manikyyriin.
Puusepän työkalut mahtuivat muoviseen 10 kilon riisisäkkiin. Höylä oli samanlainen minkä olin lapsena saanut Väinö-Ukiltani eikä pora kuulu varusteisiin. Mutta työn jälki oli hyvää. Olisin edelleenkin mieluummin ottanut uuden hyttysoven, mutta korjattu versio toimii. Puuseppä tarvitsi hyväksynnän jokaikiselle korjatulle lukolle ja hiotulle pinnalle. Kiersin kotini kaksi kerrosta ja nyökyttelin ja kommentoin asiantuntevasti.
Puutarhaletkun korjaaja näytti alkuasukkaalta likaisessa aluspaidassaan ja lannevaatteessa, dhotissa. Mutta antoi takuun että 70% todennäköisyydellä letku toimii ja jollei toimi, laittaa korvauksetta kuntoon. Minut oli pakotettu takapihalle hyväksymään työn jälki. Kysyin tärkeänä oliko moottorissa ollut vikaa vai onko vesi vain mutaista. Kysymykseni tulkattiin tamiliksi, asiasta virisi pitkä tamilinkielinen keskustelu joka käännettiin ytimekkäästi "letku on OK".
Liesituulettimen asentaja esitteli asentamansa liesituulettimen kuin olisi itse suunnitellut koko vekottimen. Nyökyttelin ja kommentoin asiantuntevasti, hyvää työtä, neljän tuuman putki on oikea koko. Vaaleanvihreä seinä oli asentamisen jälkeen likainen ja naarmuinen.
Balu esitteli vielä keittiönikkunaan niitatut uudet hyttysverkot. Voi ei... seinähän piti ensin korjata! Hyttysverkothan pitää repiä pois, etkö näe kuinka verkon alta kuultaa ruoste! "Ei tarvitse ottaa pois, maalin voi hioa vain verkon vierestä pois" sanoi Balu.
Olen todella länsimaalaisen pikkusieluinen. Kaiken pitäisi olla niin somaa ja siistiä, vaikka melkein kaikki voi yhtä hyvin olla vähän sinnepäin. Mitä siitä jos maalit roiskuu ja ruoste raiskaa. Maailman ikuisessa kiertokulussa sillä ei ole mitään merkitystä. Annoin asian olla.
Joulukuussa olin varmasti puhunut seinän kunnostamisesta, mutta se oli matkan varrella kaiketi muuttunut maalaamiseksi. Eräänä päivänä Mikko heitti minulle maalikartan "Valitse siitä väri kun sinulle ei kuulemma valkoinen kelpaa". Vaaleanvihreä sävy kiehtoi eikä kulunut viikkoakaan kun tehtaan kunnostamisasioista vastaava Balu tuli kahden hanslankarin kanssa laittamaan keittiötä kuntoon. Vijaya tyhjensi keittiön tasot ja peitti kaappeja sanomalehdillä. Minä tein sen virheen että poistuin paikalta. Kotiin tullessani Balu kertoi työn olevan miltei valmis. Olipas nopeita poikia, ehdin miettiä.
- Yhtenä viikonloppuna viihdytimme itseäme katsomalla naapuritalon maalausta. Nelja kaveria keikkui heiluvalla bambuista tehdyllä rakennustelineellä ja suti seiniä maali roiskuen. Lopputulos on kaukaa katsoen ihan hyvä.
Olen päätynyt siihen että maalari ei ole Intiassa ammattimies. Puuseppä ja sähkömies ja putkimies ovat, puutarhureista ei voi tietää. -
Niin. Hanslankarit olivatkin maalareita. Keittiön seinät olivat kauniin vaaleanvihreät. Kaverit vielä sutivat apukeittiön kaapinovea - Chennaissa nurmikot leikataan saksilla ja seinät maalataan pensselillä. Työvoima on halvempaa kuin ruohonleikkurit tai maalaustelat ja maalarinteipit. Keittiön kaikki pistorasiat ja lamput olivat vaaleanvihreissä maaliroiskeissa. Lampun johto oli osin vaaleanvihreä, ikkuna vaaleanvihreäpilkkuinen. Ja ikkunaseinän vesivahinkojäljet paistoivat entisenlaisina ruskeina läikkinä ja kupruina vaaleanvihreän kerroksen läpi ja ikkunan yläkarmiin oli valunut entistä paksummat möykyt valuvaa maalia.
Menin mykäksi ja sitten tuohduin. Sanoin Balulle että tämä on ihan kelvotonta. Homma on tehtävä uudestaan, on skrapattava, kitattava ja pohjustettava. Balu näytti huolestuneelta ja sanoi olevansa vain koordinaattori, minun pitäisi puhua HR-johtajalle joka delegoi asian Balulle. Huokasin. Kyllähän minä tiedän. Joten puhun Victorin kanssa joka lupaa delegoida asian Balulle. Nämä kiemurat on vain tehtävä.
Ensin oli siis maalattu. Sitten tuli liesituulettimen asentaja. Edellisenä päivänä liesituulettimen asentaja oli Balun kanssa käynyt mittaamassa ja antamassa hinta-arvion. Kiireinen yksityisyrittäjä viipyi mittauskeikallaan pari tuntia. Kuuntelin tamilinkielistä pulputusta ja keitin itselleni kahvit. Vijaya toi asentajalle ja Balulle teetä. Lopulta pääsin osallistumaan keskusteluun - haluanko neljän vai kuuden tuuman putken liesituulettimeen. Tämä olikin vaikeata. Kaksi vakavaa ruskeata silmäparia tuijotti minua odottaen päätöstäni. Päädyin neljään tuumaan. Samaan aikaan puuseppä mittasi vesivaurioituneita sokkeleita ja tutki hiontaa tarvitsevat ovet jotka eivät turpeuttaan aukea. Esittelin keittiön repaleisen hyttysoven "Tähän uusi ovi". No ei... uuden hankkiminen ei vain istu Intiaan. Kaiken voi korjata. Lisäksi koko päivänä ei tullut vettä, äkillinen kuivuus oli iskenyt naapurustoon. Illalla vettä ruettiin pumppaamaan katolla olevaan vesisäiliöön pihalla olevasta kaivosta josta otetaan puutarhan kasteluvesi. Nukkumaan mennessä kraanasta tuli ruskeata vettä ja Mikkokin päätyi harjaamaan hampaansa pullovedellä. Aamulla tuli hiuksetkin pestyä puutarhan kasteluvedellä. Harvinaisen raikas olo.
Seuraavana päivänä kotiini vyöryi puuseppä apumiehensä kanssa, liesituulettimen asentaja, puutarhaletkun korjaaja ja Balu. Lisäksi oli Vijaya ja Sanjay, vartija. Ja sijaisautonkuljettaja Shiva. Vijaya tyhjensi keittiön tasot ja peitteli ne sanomalehdillä. Tunsin itseni hyvin ulkopuoliseksi. Lähdin manikyyriin.
Puusepän työkalut mahtuivat muoviseen 10 kilon riisisäkkiin. Höylä oli samanlainen minkä olin lapsena saanut Väinö-Ukiltani eikä pora kuulu varusteisiin. Mutta työn jälki oli hyvää. Olisin edelleenkin mieluummin ottanut uuden hyttysoven, mutta korjattu versio toimii. Puuseppä tarvitsi hyväksynnän jokaikiselle korjatulle lukolle ja hiotulle pinnalle. Kiersin kotini kaksi kerrosta ja nyökyttelin ja kommentoin asiantuntevasti.
Puutarhaletkun korjaaja näytti alkuasukkaalta likaisessa aluspaidassaan ja lannevaatteessa, dhotissa. Mutta antoi takuun että 70% todennäköisyydellä letku toimii ja jollei toimi, laittaa korvauksetta kuntoon. Minut oli pakotettu takapihalle hyväksymään työn jälki. Kysyin tärkeänä oliko moottorissa ollut vikaa vai onko vesi vain mutaista. Kysymykseni tulkattiin tamiliksi, asiasta virisi pitkä tamilinkielinen keskustelu joka käännettiin ytimekkäästi "letku on OK".
Liesituulettimen asentaja esitteli asentamansa liesituulettimen kuin olisi itse suunnitellut koko vekottimen. Nyökyttelin ja kommentoin asiantuntevasti, hyvää työtä, neljän tuuman putki on oikea koko. Vaaleanvihreä seinä oli asentamisen jälkeen likainen ja naarmuinen.
Balu esitteli vielä keittiönikkunaan niitatut uudet hyttysverkot. Voi ei... seinähän piti ensin korjata! Hyttysverkothan pitää repiä pois, etkö näe kuinka verkon alta kuultaa ruoste! "Ei tarvitse ottaa pois, maalin voi hioa vain verkon vierestä pois" sanoi Balu.
Olen todella länsimaalaisen pikkusieluinen. Kaiken pitäisi olla niin somaa ja siistiä, vaikka melkein kaikki voi yhtä hyvin olla vähän sinnepäin. Mitä siitä jos maalit roiskuu ja ruoste raiskaa. Maailman ikuisessa kiertokulussa sillä ei ole mitään merkitystä. Annoin asian olla.
3 kommenttia:
Sinusta alkaa tulla kaikkien alojen asiantuntija, ja lisäksi opit todella pomottelemaan - kuinka
se minun pikku poika oikein pärjää, kun on aina vaan "töissä" kunnon töistä sivussa?
Taitaa tarinassa olla vähän kirjallista tunnelman luontia.
Kuinka sen nyt ottaa... kaikki on kasattu yhteen tarinaan, mutta kaikki on totta. Joka sana. Intia on ihmeellinen. Ja osan olin jättänyt pois kun tuli muutenkin pitkä teksti.
Lähetä kommentti