Sairaalassa

Olin lääkärin vastaanotolla, ihan potilaana. Joskus tällaiseen on pakko alistua, niin kamalaa kuin se onkin. Kaikkea en voi tehdä itse.

Minulla on ollut epämääräistä inhottavaa nivelkipua siellä täällä ja tunsin itseni invalidiksi. Mietin värikkäitä diagnooseja borrelioosista lepraan, myöhäisvaiheen kuppakin vilahti mielessä, mutta lopulta päädyin polymyalgia rheumaticaan, "lihasreumaan". Tauti on iäkkäillä esiintyvä reumaattinen sairaus. Yleisin alkamisikä on 70 vuotta. Sairaus on melko harvinainen ja kaksi kolmasosaa sairastuneista on naisia. Siis kuulun selvästi riskiryhmään.

Diagnoosiin riittää esitiedot mutta varmistukseen tarvitaan labrakoe. Senkka on aina voimakkaasti koholla. Kaiken muun pystyn tekemään itse, mutta senkkaa en. Piti mennä lääkäriin. Vaikka olen hyvin liberaali lääkkeiden suhteen, en sentään suinpäin ala itsekään syödä grammatolkulla kortisonia ellei tautia ole varmistettu.

Intiassa on sairaaloita ja lääkäreitä laidasta laitaan. Lääkärin ammatti on hyvin arvostettu. Useimpien varakkaiden perheiden lapsista ainakin joku koulutetaan lääkäriksi joko USAssa tai UK:ssa, niin hyvässä yliopistossa kuin mahdollista. Intialaiset myös pääsevät huippuyliopistoihin, koska koulunkäyntiin panostetaan ja lapsia hiostetaan akateemisesti. Varakkaille perheille kelpaa vain paras. Jatkuvasti näkee koulujen mainoksia "Haluatko lapsesi Cambridgen, Oxfordin, Harvardin vai Princetonin yliopistoihin? Meidän koulumme akateeminen ohjelma tähtää suoraan huipulle. "

Intialaiset lääkärit erikoistuvat aina, yleislääkäreitä ei ole. Joten minä hakeuduin amerikkalaisen sisätautilääkärikoulutuksen saaneen naislääkärin puoleen Apollo-klinikassa. Apollo perustettiin Chennaissa 1983 ja on nyt Aasian suurin terveydenhuoltopalvelujen tarjoaja ja sitä pidetään lajissaan yhtenä maailman parhaimmista.

Kaikki oli hyvin tehokasta. Sain ajan heti samalle päivälle. Maksoin ennen vastaanottoa 1.5 euron klinikkamaksun ja 4.5 euron lääkärinpalkkion. Punnituksessa ilahduttavasti minulle saatiin paino johon olen parin vuoden ajan pyrkinyt ja olin lyhentynyt 4 senttiä. Vanhuus... Ja sitten heti lääkärille. Lääkäri oli hyvä vaikkei suostunut nielemään minun ehdottamaa diagnoosia. Mutta sovimme labroista, olkapään röntgenistä ja tehdäänpä samalla mammografia ultraäänineen. Kaikki siis saman tien. Tutkimukset maksoivat enemmän - koko arsenaali 83 euroa. Mutta jatkokäynneistä lääkärin luona ei tarvinnut enää maksaa.

Kaikki tutkimustulokset olivat normaaleja, niin labrat kuin statuskin. Nivelissä ei näy mitään. Aamuisin nilkat ei taivu ja olen tullut portaat sivuttain trampaten alas. Illalla juoksen samat rappuset yläkertaan. Se ei ollut ihan normaalia lääkärinkään mielestä. Mutta kortisoniin ei nyt menty vaan ihan tylsästi buranaan. Ainakin se helpottaa oireita. En olisi itsekään kyllä muuta tehnyt potilaalleni terveyskeskuksessa kuin jäänyt seuraamaan. Ei sitten ollut vanhojen naisten polymyalgiaa.

Terveysturismi Intiaan ei vielä ole suurta. Sitä toki on, mutta itselle kyllä tuli mieleen olisko tässä bisnesmahdollisuutta. Hoito ja tutkimukset ainakin oman kokemuksen mukaan ovat erinomaista tasoa. Samaa sanovat muut ulkomaalaiset. Monet täällä asuvat ekspatit hoitavat tautinsa ja synnyttävät lapsensa mieluummin Chennaissa kuin omissa maissaan koska luottavat Apollon tasoon enemmän kuin vaikka Ranskan tai Englannin terveydenhuoltoon.

Hintavertailua en tehnyt. Mutta itse maksoin useista verikokeista, olkaröntgenistä ja mammografiasta ultraäänineen 83 euroa. Yksityisellä lääkäriasemalla Suomessa pelkän mammografia+ultraäänitutkimuksen hinta on 120 euroa.