Kirjakerhossa

Amerikassa viehätyin kirjakerhoihin. Kokoonnuimme naapurinrouvien luona kerran kuukaudessa ja ihan oikeasti keskustelimme kirjoista. Siinä sivussa tuli tietysti puhuttua kaikesta muustakin.

Chennain Overseas Womens Clubilla on myös kirjakerho. Edellisiin kokoontumisiin en ole päässyt mutta tänään menin vaikken ollut lukenutkaan kirjaa. Kirjakerhot tietäen arvelin ettei se haittaa. Ostin sentään kirjan eilen, Noah Charney'n The Art Chief. No, eilen illalla kävimme Mikon kanssa ulkona syömässä enkä sen jälkeen jaksanut avata kirjaa... oivoi, niveliäkin särki ja kirja painoi vaikka oli pieni nidottu painos. Tänä aamuna kahlasin viisi lukua läpi, pikaselasin loput 250 sivua ja lähdin läheiseen ulkomaalaisten suosimaan Anokhi-kahvilan puutarhaan.

Tunsin ennestään vain yhden paikalle tulleesta kahdeksasta naisesta. Kirjakerhot ovat tosi amerikkalainen juttu, mukana oli minun lisäkseni yksi skotti, yksi kanadalainen, loput amerikkalaisia. Yksi oli lukenut kirjan, yksi selannut sen, muut eivät olleet hankkineet kirjaa. Yhteisenä mielipiteenä oli että kirjaa ei kannattanutkaan hankkia, senkin joka ainoana oli kahlannut kirjan läpi. Hän referoi tyhjentävästi kirjan paljastamatta silti juonta, koska jotkut kuitenkin aikoivat lukea sen. Seuraavaksi kirjaksi valittiin intialainen "Q & A" jonka pohjalta suuren suosion saanut brittiläis-intialainen elokuva "Slummien miljönääri" on tehty. Kaikki lupasivat hankkia ja lukea kirjan.

Sen jälkeen rupateltiin mukavia. Sain paljon uusia vinkkejä paikoista minne kannattaa mennä Chennaissa ja lyhyille lomille Chennaista. Sovin meneväni huomenna intialaisten paluumuuttajanaisten runotapahtumaan ja ensi viikolla teatteriin. Ja kuulin mistä saan vientiin tarkoitettuja nahkakäsilaukkuja suoraan valmistajalta erittäin edulliseen hintaan.

Tällaista on ekspattipuolison elämä usein. Ajantappamista ja päivän täyttämistä. Ei se ole kadehdittavaa elämää. Ei se työtä vastaa, mutta uusia ihmisiä on aina hauska tavata ja on mukavaa kun verkosto laajenee. Ja oli myös hyvin hauskaa.