Sidney SS:llä ei ole mitään tekemistä SS-miesten kanssa. Sidney ei edes näytä mieheltä vaan opiskelijalta tai kenties ennemmin koululaiselta. Sidney on pieni ja hintelä kaveri ja hintelyys vain korostuu kun hän suurten muotisuunnittelijoiden tapaan pukeutuu mustiin. Sidneyllä on myös suurten muotisuunnittelijoiden elkeet: raukea katse, elegantin hajamielinen, venyttelevä tapa puhua, sirot käsien liikkeet. Sidney on opiskellut Englannissa ja esitellyt mallistojaan Delhissä ja Mumbaissa joten hän on kuuluisa. Teatraalisuuteen taipuvaiselle Sidneylle sopii että hän on suunnitellut naistähtien puvut useihin Kollywood-elokuviin. Kollywood on se Chennain oma massiivinen filmiteollisuus joka työntää rakkautta, tanssia ja väriloistoa Tamil Nadun tamilinkieliselle väestölle.
Vein Chennain silkkikauppojen Mekasta, Nalli-liikkeestä, ostamani kankaan ja vanhan mekkoni malliksi Sidneylle. Ennenkuin ryhdyn teettämään yli sadan euron iltapukua, haluan nähdä millainen on työn laatu. Ensitapaamisella kerroin Sidneylle ystävieni suositelleeni häntä ja ovat olleet erinomaisen tyytyväisiä tulokseen. Vaatimattomuutta tavoitellen Sidney sulki silmänsä, nyökäytti raukeasti päätään ja kiitti.
Lauantaina kävin Mikon kanssa hakemassa kolttuni. En ollut malliin tyytyväinen ja ehdotin muutoksia, jotka eivät käyneet yksiin Sidneyn käsityksen kanssa. Mikkoon oli tehnyt vaikutus Sidneys toimisto, jossa koko seinä oli päällystetty lehtileikkeillä Sidney SS:n menestyksestä.
- "Ei sinulla voi olla mitään sanomista näissä asioissa. Usko maestroa!"
Korjauksia odotellassa katselimme Sidneyn näytöksistä jääneitä esillä olevia luomuksia. Strasseja, timantteja, kultaa ja kimalluksia täynnä olevat etniset mekot ovat vaikuttavia. Intialaisiin häihin voisi vieras kuulemma mennä sellaisessa. Puhuimme englantia kun Sidney oli paikalla ja Mikko ehdotti jos vaikka kokeilisin jotain kolttua samaniltaista tilaisuutta varten. "Tarkoitatko British Councilin Valentine Ball'a?" kysyi Sidney. Naiset ovat teettäneet hänellä mekkoja sitä varten. Huh... ja minä kun ajattelin mennä vanhassa mekossani!
Hypistelin niitä painavia, timanttisia pukuja, mutta Sidney piti länsimaalaista mustavalkoista liehuvahelmaista sifonkiunelmaa juuri sopivana. Puku korjattiin minulle sopivaksi ja illalla sitten liehuttelin pitkiä helmojani oikein tyylikkäästi. Tapasin pari muuta Sidneyn luomukseen sonnustautunutta, kaikki olimme hyvin tyytyväisiä asiakkaita.
Ja itse juhla oli hauska. British Council on suuri ja vanha rakennus jossa on upea puutarha. Pöydät oli puutarhassa, hyttyset myrkytetty, ilta oli pehmeän lämmin, tuhannet pienet valot tuikkivat pensaissa ja puissa, musiikki soi. Länsimainen pakopaikka kaiken intialaisuuden keskellä.
2 kommenttia:
Ensiksi kiitokset mielenkiintoisista Intia-jutuista tuntemattomalta vakilukijaltanne.
Intialainen pukeutumiskulttuuri on kiehtovaa ja eksoottista, vaikka värimaailma heidän asuissaan tuntuu joskus liialliselta.
Olisi mukava nähdä kuva siitä mustavalkoisesta liehuvahelmaisesta. Juhlapuvut ovat olleet täällä kotimaassakin ajankohtaisia ja keskustelujen aiheena kun vanhojen tassiaiset olivat viikko sitten. Sääli kun ne nykyisin ovat muuttuneet itsensä paljastelutansseiksi, asiallisia pukuja oli erittäin vähän.
Jokos sari kietoutuu näppärästi?
/Mii
On aina hauskaa jos tekstit kiinnostavat tai herättävät keskustelua. Koltusta ei taida olla kuvaa, eikä sari kietoudu. Sari on suuri kynnys - se tuntuu niin intialaisten omalta, etten arvaa hankkia omaa.Käsittääkseni länsimaalaisen pukeutumista siihen päinvastoin arvostettaisiin. ehkä joskus.
Lähetä kommentti