Tai ihan vaan tylsästi "uudet asukkaat". Ei tämä varmasti niin eksoottista ole. Joka päivä joku muuttaa Chennaihin tai Chennaista pois. Mutta meille tämä on iso juttu.
Mutta ensimmäinen päivä eilen oli ennen muuta rasittava. Matka Manauksen kotiovelta uudelle kotiovelle Intiaan kesti 34 tuntia. Sao Paulossa neljän tunnin odotus. Lento Dubaihin liki 13 tuntia. Taas neljän tunnin odotus. Dubaista pyyhälsi Chennaihin kuten Lontoosta Helsinkiin, 3.5 tuntia. Erona että Lontoon viimeinen kone on Helsingissä puolilta öin, Dubai ei nuku koskaan, lentomme uuteen kotikaupunkiin lähti dubailaista aikaa kello 2.30 yöllä ja olimme siten aamukahdeksalta perillä. Sisäistä kelloani en edes viitsinyt ajatella. Nukuin kun nukahdin, kun olin hereillä katsoin elokuvia. Voi olla että useimmiten katsoin elokuvaa nukkuen. Sitä turtuu eikä välitä enää mistään mitään.
Dubain kenttä oli kyllä hieno. En ole niin valtaisaa business loungea nähnyt missään. Mutta ei kaikki kultaa mikä kiiltää, vaikka kultaa olikin Dubaissa paljon. Suihkutilat olivat kuten missä hyvänsä julkisessa uimahallissa ja suihkusta tuli vettä niin niukasti että vesi ei yltänyt jalkoihin asti. Pyysin hiustenkuivaajaa. "Hän tulee vasta kahden tunnin kuluttua." Tämä maailma on kovin toinen mihin olen tottunut... Lopulta minut päästettiin suljettuun kampaamoon föönaamaan ihan itse hiukseni. Olisi pitänyt olla ylpeä että tulee tasa-arvoisesta maasta jossa jokainen osaa itse kuivata hiuksensa, mutta silti tunsin itseni nuhruiseksi köyhäköksi. Taisin olla aika väsynyt.
Chennaissa oli autonkuljettajamme Babu odottamassa ja ajoi kotiimme. Koti näytti röttelöltä keskellä slummia. Nuhruinen, kulunut, keittiön seinä keltainen useista sadevesivuodoista, pienistä lampuista suurin osa oli rikki. Hyttysverkot ikkunoissa vastenmielisen näköisiä. Firman kolmesta tyhjennetystä asunnosta tuodut huonekalut ja muu roina säilötty yhteen huoneeseen.
Kun on väsynyt, ei oikein jaksa ajatella aurinkoisesti. Viajya, kodinhoitajamme, tuli ja halusi tietää mitä yleensä syömme, haluammeko että hän tekee ruoan, käy kaupassa, juommeko kahvia vai teetä ja mitä teetä? En minä tiedä! Mietitään myöhemmin! En jaksa! "Madam, nämä lakanat ovat puhtaita. Mitä tyynyjä laitetaan? Madam, tarvitsemme hyviä veitsiä, tänne jätetyt veitset ovat tylsiä." Voi luoja, koko muuttokuormamme on vasta tulossa. "On vaan pärjättävä näillä tylsillä veitsillä, improvisoitava". Viajya ei vieläkään ymmärrä että tavaroita on tulossa, emme aio elää muiden hylkäämien jämien varassa kahta vuotta.
Bula, tehtaan yleismiesjantunen on nyt kavereineen kokoamassa toisena päivänämme jo neljättä tuntia yhtä sänkyä. Yhden hehkulampun vaihtamisessa kattolamppuun tarvitaan kaksi miestä ja silti se näyttää vaaralliselta. Kovasti puuhataan ja touhutaan ja huudahdellaan tamiliksi. Minut on kymmenisen kertaa pyydetty tarkistamaan sängyn tulevaa paikkaa. Sen jälkeen kysyttiin mihin televisio tulee. Esitin summamutikassa nurkkaa. Se aiheutti tamilipulputuksen ja paljon puuhailua. TV-antenni taitaakin olla sen sängyn alla. Keskeytyin antenninjatkopuuhat, sänky siirrettiin sivuun ja telkkari paikalleen. Täällä Madam on pomo jonka käskyjä ei kyseenalaisteta. Sanani on laki, olkoon vaikka kuinka typerä pyyntö. En tiedä opinko koskaan tätä.
2 kommenttia:
Muuttomiehet puhuvat keskenään siis tamilia? Onko englanti siellä kuitenkin ihan äidinkielen tasolla, ymmärtävätkö kaikki sitä, vai onko asioiden selittäminen yhtä vaikeata kuin Brasiliassa?
Tamili on paikallisten äidinkieli. Englanti on äidinkielen tasolla vain hyvinkoulutetuilla ihmsillä (eikä heidänkään aksentisa tahdo saada selvää ilman harjoittelua). He tarvitsevat englantia työssään, koska muualta intiasta tulleetkaan eivät osaa tamilia eivätkä eteläintialaiset osaa hindiä, joka on yleiskielenä Intian pohjoisemmissa osissa.
Lähes kaikki täällä osaavat jonkun verran englantia, mutta kotiapulaiset, autonkuljettajat yms pitää kyllä valita kielitaidon mukaan. Kielitaitoistenkin kanssa on kommunikointiongelmia: he eivät ymmärrä meidän kummallista aksenttia eivätkä aina meidän kummallista ajatuksenjuoksua.
Lähetä kommentti