Mikon edeltäjän Arton läksiäiset vietettiin hotellin juhlasalissa, jonne oli kutsuttu tehtaalta kaikki joilla on sähköpostiosoite. Siis toimistotyöntekijät. Minä sain osallistua vaikkei se ollutkaan avec-tilaisuus.
Mielikuvani intialaisista koostuu epämääräisistä stereotypioista: vegetaristeja, absolutisteja, vakavia, jäykkiä, sulkeutuneita. Sellaisiahan ne on... vai mitä?
Arto oli säilönyt entisessä kodissaan, siis meidän nykyisessä kodissa neljä laatikkoa viskiä, giniä ja muuta viinaa. Kaikki firman juhlia varten. Lähdimme omien viinojen kanssa juhliin, ihan kuten nuorena tehtiin. Bileisiin oli ilmoittautunut sata ihmistä.
Hyvin miesvaltainen tilaisuus, naisia oli vain kuusi. Miehet vetivät kiivaasti viinaa heti kun pääsivät juhlasaliin, naiset eivät. Se siitä absolutismista...
Virallinen osuus oli hyvin kodikas. Istuimme rivissä ja kaikki jotka halusivat sanoa Artolle jotain, pitivät pienen lämminhenkisen, hyvin henkilökohtaisenkin puheen. Eräskin kertoi tulleensa paremmaksi ihmiseksi saadessaan työskennellä Arton kanssa, että kotonakin on huomattu ettei hän ole niin ärtyisä ja kärsimätön kuin aikaisemmin. Se siitä sulkeutuneisuudesta...
Sitten syötiin. Viinaa ei juuri enää vedetty. Buffet-tarjoilussa oli puolet kasvisruokaa, puolet lihaa. Sitten alkoi musiikki. Ja tanssi. Se siitä vakavuudesta... Tämän jälkeen meno oli aivan villiä. Ainakin Chennaissa miehet tanssivat keskenään. Brasiliassa asuneena voin todeta ettei kukaan osannut tanssia. Se oli villiä, holtitonta hyppelyä, pomppimista ja huitomista. Siten yksi stereotypioistani - "intialaiset ovat jäykkiä" - piti kyllä paikkansa, vaikka ei siten kuin olin kuvitellut. Olin enempi ajatellut "muodollisia", mitä nämä eivät todellakaan olleet.
Naisista vain kaksi tanssi, hekin hieman väkinäisesti. Miehet hyppelivät estottomasti, hiestä litimärkinä, käsi kädessä, piirissä tai hetkuttivat lanteitaan kaulakkain, naisiin ei koskettu. Arto ja Mikko pomppivat kuten muutkin. Maassa maan tavalla.
Läksiäisten piti kestää kello 19-21. Lähdimme pois 22.30, toivoen muidenkin alkavan poistua. Näiden kekkereiden jälkeen voisin kuvailla intialaisia riehakkaiksi, remuaviksi, viinaanmeneviksi, estottomiksi ja hilpeiksi. Mutta ainakin puolet todella on vegetaristeja.
Mielikuvani intialaisista koostuu epämääräisistä stereotypioista: vegetaristeja, absolutisteja, vakavia, jäykkiä, sulkeutuneita. Sellaisiahan ne on... vai mitä?
Arto oli säilönyt entisessä kodissaan, siis meidän nykyisessä kodissa neljä laatikkoa viskiä, giniä ja muuta viinaa. Kaikki firman juhlia varten. Lähdimme omien viinojen kanssa juhliin, ihan kuten nuorena tehtiin. Bileisiin oli ilmoittautunut sata ihmistä.
Hyvin miesvaltainen tilaisuus, naisia oli vain kuusi. Miehet vetivät kiivaasti viinaa heti kun pääsivät juhlasaliin, naiset eivät. Se siitä absolutismista...
Virallinen osuus oli hyvin kodikas. Istuimme rivissä ja kaikki jotka halusivat sanoa Artolle jotain, pitivät pienen lämminhenkisen, hyvin henkilökohtaisenkin puheen. Eräskin kertoi tulleensa paremmaksi ihmiseksi saadessaan työskennellä Arton kanssa, että kotonakin on huomattu ettei hän ole niin ärtyisä ja kärsimätön kuin aikaisemmin. Se siitä sulkeutuneisuudesta...
Sitten syötiin. Viinaa ei juuri enää vedetty. Buffet-tarjoilussa oli puolet kasvisruokaa, puolet lihaa. Sitten alkoi musiikki. Ja tanssi. Se siitä vakavuudesta... Tämän jälkeen meno oli aivan villiä. Ainakin Chennaissa miehet tanssivat keskenään. Brasiliassa asuneena voin todeta ettei kukaan osannut tanssia. Se oli villiä, holtitonta hyppelyä, pomppimista ja huitomista. Siten yksi stereotypioistani - "intialaiset ovat jäykkiä" - piti kyllä paikkansa, vaikka ei siten kuin olin kuvitellut. Olin enempi ajatellut "muodollisia", mitä nämä eivät todellakaan olleet.
Naisista vain kaksi tanssi, hekin hieman väkinäisesti. Miehet hyppelivät estottomasti, hiestä litimärkinä, käsi kädessä, piirissä tai hetkuttivat lanteitaan kaulakkain, naisiin ei koskettu. Arto ja Mikko pomppivat kuten muutkin. Maassa maan tavalla.Läksiäisten piti kestää kello 19-21. Lähdimme pois 22.30, toivoen muidenkin alkavan poistua. Näiden kekkereiden jälkeen voisin kuvailla intialaisia riehakkaiksi, remuaviksi, viinaanmeneviksi, estottomiksi ja hilpeiksi. Mutta ainakin puolet todella on vegetaristeja.
3 kommenttia:
Kivaa olla mukana juhlissa.
Tämä ei kuitenkaanole kommentti vaan Onnea Karinalle nimppärin johdosta - t. mu
Kirjoititteko tosiaan kolme juttua tunnin sisään?
Miten naisia oli niin vähän? Onko toimistolla muutenkin vähän naisia, tai onko naimattomilta naisilta kiellettyä lähteä juhliin ilman isää/veljiä ja naimisissa olevien ilman miestä?
Toimistolla on tosiaan aika vähän naisia. Mutta vielä enemmän on kyse tuosta jälkimmäisestä. Perinteisesti naisten ei ole ollut sopivaa käydä edes töissä.
Lähetä kommentti