Talomme hissien logiikka uudistettiin pari kuukautta sitten. Ennen piti katsoa kumpi kahdesta hissistä on lähempänä ja kutsua se. Nyt ollaan nykyajassa ja automatiikka hoitaa valinnan. Lähinnä oleva hissi tulee riippumatta siitä kumman hissin nappia painaa. Hieno homma, päivittäin säästyy monta turhaa askelta. Joskus tosin vähän harmittaa kun hissi on jämähtänyt 10 kerrokseen, jossa siihen ollaan kärräämässä hidasliikeistä isoäitiä tai tekemässä muuttoa tai jotain. Yhdeksännessä kerroksessa olevaa toista hissiä ei voi kutsua kun hissin tietokone tietää, että lähempänä on toinen hissi. Tämä nyt on vaan tällaista länsimaisen ihmisen taipumusta löytää kaikesta jotain huomautettavaa, mikään ei kelpaa.
Monsuuni alettua löysin vielä lisää ruikuttamisen aihetta. Sateella Babulla on tapana soittaa “Sir. Raining Sir.Coming to basement, Sir”. Ystävällistä, Babu on siis ajanut auton talliin, joten en kastu loikkiessani parin metrin matkan ulko-ovelta autoon. Siispä hissillä kellariin. Tosin vain vasemmanpuoleinen hissi menee kellariin saakka ja hissin logiikan mukaan vasemmanpuoleinen hissi tulee ainoastaan silloin jos se on lähempänä. Tänäänkin molemmat olivat ykkösessä, joten oikeanpuoleinen hissi tuli hakemaan meidät 11. kerroksesta. Alas päästyämme joku oli kutsunut vapaana olevan – siis vasemmanpuoleisen – hissin 12. kerrokseen, joten jouduimme odottemaan kunnes se meni ensin ylös, siihen lastattiin koko suku ja se tuli alas ennenkuin pääsimme sillä yhden kerosvälin kellariin. Voisi teitysti mennä rappuja, mutta sellaisia ei ole. Vaihtoehtona olisi kävellä talon ympäri ja mennä luiskaa pitkin. Mutta eihän niin voi tehdä kun Babu on nimenomaan halunnut varjella meitä kastumiselta. Siispä odotetaan, osoittaen intialaista kärsivällisyyttä.
4 kommenttia:
Hissi on muutenkin jännittävä. Aiemmin molemmat hissit nytkähti, ikäänkuin harkiten jatkaako matkaa vai ei, 5.kerroksen kohdalla. Nyt vain toinen hisseistä nytkähtää.
Eilen olimme jo ala-aulassa kun lähdin hakemaan unohtunutta sateenvarjoa. Ylhäällä huomasin ettei minulla ollut avaintakaan joten ylöstulo oli turha. Mutta jos en olisi tullut ylös, en olisi äkillisen sähkökatkoksen vuoksi jäänyt hissiin jumiin 10-11 kerroksen väliin. Se oli sikäli jännää että ovi aukeni vähän väliä ja katsoin kammottavaa betoniseinää. Sähköt toimi niin paljon että valot ja ilmastointikin oli päällä, samoin sain aina oven avauduttua sen suljettua koska pelkäsin hirveästi kerroksen välistä mahdollisesti tulevia rottia. En tiedä onko siellä niitä mutta sellaisia nyt tulee mieleen kun on yksin intialaisessa hississä jumittuneena kerrosten väliin. Painoin hätänappulaa ja soitin Mikolle joka kuulosti harmistuneelta.
Istuin hissin lattialla sellaisessa lentokonehätälaskuasennossa koska arvelin hissin jossain vaiheessa romahtavan parkkihalliin, mutta generaattorilla hissi saatiinkin ihan kauniisti alas. Ja sitten lähdimme syömään.
En sinänsä tykkää sanasta "jännittävä" intialaisten hissien yhteydessä. Pari kuukautta sitten Bangaloressa hissi putosi 7. kerroksesta kellariin. Ja se olis sentään Koneen tekemä hissi jossain IT-kampuksella, ei edes kovin vanha. Intiassa hissien huollon saa tehdä kuka vaan, usein sen ekee (jos muistaa) talon huoltomies. Meidän talollamme on sentään huoltosopimus hissien valmistajan Johnson Elevatorsin kanssa. Patrioolttina luotin kyllä enemmän aikaisempaan huoltofirmaan eli Koneeseen.
Karmivaa. Tulkaa Suomeen turvaan.
Toihan on vähän epäkäytännöllistä. Meinasin ihmetellä sitä ettei ole portaita, eikö paloturvallisuussyistä kuulu olla portaat kaikkien kerrosten välillä, mutta ehkei Intian kohdalla kuulu ihmetellä tällaisia(kaan) asioita.
Lähetä kommentti