Uusia ulottuvuuksia

Tänään oli Chennai Cycling 2012, pyöräilyn massatapahtuma. Osallistuimme Salcompin joukkueena 8 km hyväntekeväisyyspyöräilyyn ja minä poljin sen jälkeen 16 km "amatöörimatkan".

Yllätin itseni täysin löytämällä itsestäni yli puoli vuosisataa piilossa olleen kilpailuvietin. Tuo amatööripyöräilykään ei ollut mikään kilpailu, edes aikoja ei otettu. Huomasin silti yhtäkkiä, että oli ihan pakko ohittaa kaikki edelläajavat. Lopulta enempiä ohitettavia ei ollut ja ajoin viimeiset pari kilometriä vuorovedolla itseäni vähintään puolet nuoremman kaverin kanssa. Maaliin ajoimme sopuisasti rintarinnan.

Kilpailuvietin hulluudesta kertoo se, että pulssini oli tuon 16 km ajon ajan 160-165 (SportsTracker), kun normaaleilla ajolenkeillä se on ollut 130 luokkaa.

Jonoa pyörälainaamoon

Salcompin 13-henkisestä joukkueesta 12 ei omista pyörää. Lisäksi minun fillarini meni eilen rikki. Tapahtman järjestäjä lainasi minulle omansa, muut saivat vuokrapyörät.

Odotellaan starttia

Nokialta oli 100 henkgen joukkue, nämä halusivt jostain syystä, että otan heistä kuvan

Salcompin joukkuetta

Panen tähän vielä pari kuvaa eilisestä Salcompin urheilupäivästä:

Erikoinen versio lentopallosta: palloa ei lyödä, vaan heitetää, otetaan kiinni ja heitetään takaisin. Muuten säännöt tuntuivat olevan lentissäännöt.

Tätä lajia en ymmärtänyt. Puoli tusinaa tyttöä oli kyykyssä harvassa rivissä, välillä joku nousi ja lähti juoksemaan ja toisen joukkueen kilpailija yritti saada kiinni. Luulen, että jotkut juoksijat eivät saaneet mennä rivin läpi tai jotain. Kivaa tuntui olevan.