Ehkä elämääni ei mahdu nyt muuta kuin työ. En kirjoita yhtään mitään ja se on harmittavaa. Monet lääkärit ovat hyviä kirjoittajia, varmasti sen vuoksi että kuulevat päivittäin niin paljon erilaisia tarinoita. Sopivia aiheita ja sattumuksia olisi romaanisarjaksi asti, mutta vaitiolovelvollisuus rajoittaa lavertelua.
Kansakoulun ensimmäisellä ja toisella luokalla opettajani oli Sisko Kivi. Kuten kaikki lapset rakastavat ensimmäistä opettajaansa, niin minäkin rakastin. Sisko Kivi opetti minut kirjoittamaan. Opettajan pöydällä oli pahvinen kenkälaatikko jossa oli lehdistä leikattuja kuvia. Laatikosta sai käydä hakemassa kuvan, se liimattiin ainekirjoitusvihkon oikeaan yläkulmaan ja kuvasta kirjoitettiin tarina. Olin helppo uhri tällaiselle provokaatiolle. Rakastin kuvien katselua ja niiden valitsemista niin paljon että hain joka päivä pari kuvaa vihkooni liimattavaksi. Leikkelin kotona lisää kuvia luokan laatikkoon jotta sieltä löytyisi vielä enemmän ihania kuvia ainekirjoitusvihkoon valikoitavaksi. En tiedä pidinkö enemmän kuvista vai siitä mitä ne kuvat kertoivat minulle. Mutta tällä tavalla aivan huomaamattani kirjoitin tarinoita.
En ole ollenkaan varma haksahtivatko luokkakaverini yhtä estottomasti tähän opettaja Sisko Kiven juoneen.
Jotain tuollaista pitäisi varmaan keksiä nykyiseen kirjoittajan jumiin. Tuntuu ettei tapahdu tai ole mitään mistä viitsisi kirjoittaa. Elämä on tylsää. Herään aamulla, vien koiran ulos, ajan Pornaisiin, olen töissä, ajan takaisin Helsinkiin, vien koiran ulos, syön kasan suklaata ja jäätelöä, katson pari leffaa tai monta jaksoa NCIS:ää, Mentalistia tai Numb3ersiä, puolet tuosta ajasta nukun, vien koiran ulos ja menen nukkumaan.
Pornaisissa toki tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista, kaikkea sellaista mistä en voi kertoa enkä puhua. Tapahtuu ihan päättömän hauskoja juttuja ja kamalia asioita, on pieniä iloja, suuria huolia ja valtavia murheita, on kertakaikkisen mystisiä tapauksia. Kirjoitan potilaani virtsatietulehdukseen antibioottireseptiä kun joku tuupertuu odotushuoneessa huohottamaan rytmihäiriöisenä ja siirrämme potilaan toimenpidehuoneeseen. Annamme ensiavun, laitamme tipan, keräämme taustatiedot, kirjoitan lähetteen Porvoon sairaalan päivystykseen, lääkitsen ambulanssimatkaa varten.
Ambulanssin lähdettyä pyydän vastaanotolleni korvatulehduksen jälkitarkastukseen tulevan lapsen. Tarkistan korvat, tsekkaan että lapsi on kunnossa ja annan lapsen valita itselleen tarrakuvan. Minulla on pöydällä laatikko josta lapset saavat lähtiessään valita vaikka Teräsmies- tai ponitarran mukaansa. Ehkä joku heistä kirjoittaa kuvasta tarinan.
10 kommenttia:
Oletko vieläkään katsonut sitä Sherlockia?? Sulla on koneella 6 jaksoa, jotka ovat todella todella hyviä.
Tänään katsottiin Antin kanssa Sherlockin pilottijakso. Vähän epämiellyttävä kaveri se Sherlock mutta kyllä siihen varmaan viehättyy kun jatkaa katsomista.
Sarjan Sherlock on vähän erilainen kuin Robert Downey Jr:n versio. Dr. Watson on molemmissa aika samanlainen.
vähän olen kyllä masentunut kun kommentoidaan telkkarisarjaa joka ei esiintynyt blogissani. Blogini ei sitten niin sytyttänyt lukijoitakaan.
haha, no blogin tiedot olivat vanhentuneita, kun et maininnut, että katsot myös sherlockia. Ja töissä sattuvista mielenkiintoisista asioista on hankala kirjoittaa, kun ei voi kertoa mitään mahdollisesti paljastavia yksityiskohtia. Sama mullakin. Jos joskus sattuu joku kiinnostava juttu, ei siitä voi puhua, kun ilmna nimiä ja yksityiskohtia jutussa ei ole pointtia.
Ja jatka toki kirjoittamista, vaikka tarroista. Hyvän jutun sait kirjoitettua siitäkin, ettet keksi mitään kirjoitettavaa.
Hyvä kirjoitus herättää ajatuksia ja keskustelua, joskus yllättävistäkin aiheista ;-)
Kuten Antti sanoi, sinä osaat kirjoittaa hauskan jutun vaikka siitä ettei ole mitään kirjoitettavaa. Eikö niistä terkkarin sattumuksista saa kirjoitettua niin, että yhdistelee eri tapauksia vai onko niin, että Pornainenon liian pieni paikka edes sellaiseen?
Juttu oli hauska ja tarina tarroista kiva, älä nyt turhaan masennu, sun kirjoitukset on aina hyviä! Kunhan vaan ihmettelin, miksi katsot vaan Numbersia ja NCIS:ää kun muitakin vaihtoehtoja on. Sherlock on vähän kummallinen tyyppi, mutta sarja on minusta todella hyvin kuvattu.
Hei,
kyllä alkoi jo masentaa kun näytti että tarinat loppuvat, harva se päivä tänne vilkaisee josko olisi jotain uutta :-) Tarinoihisi jäi koukkuun!
Aurinkoista ja mukavaa kesän odotusta koko perheelle!/ Mii
En ajatellut kerjätä kannustusta tai kiitoksia, kunhan valitin jumitusta joka iskee kai kaikille joskus, mutta kiitos silti kannustuksesta. Ei bloggaaminen lopu, kirjoittaminen on valtavan kiva harrastus ja on suuresti ilahduttavaa jos siitä on iloa muillekin!
Taas yksi pettymysaamu, kun ei ollutkaan sinun tekstiäsi. Ei me sen takia niitä kehuta, että sinulle tulisi hyvä mieli, vaan ovat meille tärkeitä ja hyvää tekeviä. - Olisi kaikille lukijoillesi suuri ilo, jos viitsisit aina välillä jotakin kertoa / filosofoida vaikka ihan jokapäiväisestä asiasta.
Lähetä kommentti