Yksi tärkeistä Montrealin nautinnoistani oli kadonnut. Pian asunnon vieressä oleva viihtyisä kahvila on sulkenut ovensa. Näiden 4.5 Montreal-vuoden aikana omistaja on vaihtunut kai neljä kertaa, mutta aina kuppila on tarjonnut tuoreat croissantit ja maukkaan kahvin. Nyt hain kahvin vastapäisestä pikkukaupasta, joka sekin on minusta kivaa.
Oikeasti tulin kyllä tapaamaan Piaa ja tutustumaan Mikeen, en juomaan kahvia erilaisissa mukavissa paikoissa. Join kyllä kahvia Pian kanssa useammassa paikassa, myös Miken opiskelijakämpässä. Pääasiassa kuitenkin söin Miken luona koska Mike on kokki. Jollei vielä ammatiltaan niin ainakin sydämeltään, mieleltään, luonteeltaan, taidoiltaan ja ajatuksiltaan. Ruoka jota minulle tarjottiin, oli sellaista mitä ei odota saavansa suhteellisen räjähtäneen oloisessa opiskelija-asunnossa. Talo oli jotakuinkin sellainen kuin missä Antti asui PennStatessa, hieman pienempi, hieman paremmassa kunnossa, hieman siistimpi, mutta silti rähjäinen vanha talo jollaisessa suomalaiset opiskelijat eivät asuisi. Talon jakaa Miken lisäksi quebeciläinen poika ja philadelphialainen tyttö, kolmas kämppis muutti takaisin Torontoon.
Siellä on keittiö, kunnon jääkaappi ja pakastin, hella ja uuni.
Söin itseni täyteen jo alkupaloilla. Itsetehdyt humus, leipä ja dumplingit kahden eri dippikastikkeen kanssa olivat täysi ateria. Istuimme Pian kanssa mukavissa ja täysin kulahtaneissa nojatuoleissa kun Mike tuntui olevan yhtäaikaa seurustelemassa kanssamme dumplingeja napostellen, pilkkomassa lihaa keittiössä, täyttämässä lasejamme, siivoamassa muruja pois pöydältä, hämmentämässä paria eri kastiketta, laittamassa perunalohkoja rapeutumaan grilliin ja höyryttämässä vihanneksia.
Kun Mikon kanssa käymme Chennaissa Azuliassa, meidän mielestä kaupungin parhaassa ravintolassa, olemme ottaneet tavaksi pyytää itse Chef paikalle ehdottamaan mitä söisimme. Nyt oli aivan sama tunne, paitsi ettei Chefiä tarvinnut hakea paikalle vaan Chef oli koko ajan läsnä ja kertoi mitä meille tarjotaan ja millä tavoin kukin ruokalaji on valmistettu.
Se oli mykistävää.
No, kuten voi arvata, kun tällainen, kaiken lisäksi ylen kohtelias poika yrittää parastaan tehdäkseen hyvän vaikutuksen tyttöystävänsä äitiin, vihamielisinkin äiti sulaisi, saati sitten tällainen heikkoluontoinen ihminen kuin minä.
En ole suuri oluen tuntija enkä suurkuluttaja, mutta Philadelphiassa asuessamme opin että kotikulmien oluet Yuengling ja Rolling Rock ovat ykkösiä. Näistä Rolling Rock on vaaleampi ja ehdottomasti minun makuuni. Amerikan vuodet olivat perheellemme valtavan merkitykselliset, niin hyvässä kuin pahassa. Rolling Rock on minulle yksi lukuisista onnellisista muistoista.
Mike tarjosi ruokajuomaksi Rolling Rockia. Ja jälkiruoan kanssa kahvia.
1 kommentti:
Rolling Rock kruunasi aika täydellisesti!
Lähetä kommentti