Montrealissa

Vaikka Pia opiskelee McGillissä, Pian kampus on kaupungin ulkopuolella jossa on peltoa mitä viljellä ja tilaa lehmien käyskennellä. St Annen pieni idyllinen kylä on järven rannalla. Aikaerosta johtuen nousen ajoissa ja kävin pienellä sunnuntaikävelyllä kylän pääkadun päähän ja takaisin rantaa reunustavaa kävelypolkua, ihaillen kirkkaalla taivaalla nousevaa aurinkoa joka häikäisi kirpeässä alkutalven säässä. Järvi oli tyyni ja kaunis, muutama aamureippailija tuli vastaan hyvät huomenet toivottaen mutta muuten katu oli tyhjä.

Kävin Pian lähikaupasta ostamassa kahvin itselleni ja tulin takaisin nukkuvan Pian kämpille.

Eilinen päivä oli hyvä. Lähdimme Pian autolla Montrealin keskustaan, jätimme auton vanhan kaupungin parkkialueelle koko päiväksi ja samoilimme seutuja jotka alkavat olla minullekin jo tuttuja. Montreal on kaunis kaupunki ja vanha kaupunki kuljeskelijan paratiisi. Se on täynnä ravintoloita, kahviloita, bistroja, pieniä erikoiskauppoja joihin sukelsimme tutkimaan mitä ne tarjoavat. Voi, olisin ostanut vaikka mitä ihanaa turhaa tavaraa, mutta onneksi järki voitti. Ostin silti turkiskorvalaput jotka olikin täysosuma viileässä Montrealin alkutalvessa. Lounaspaikkaa etsiessämme pysähdyimme eri ravintoloiden oven vieressä olevia ruokalistoja lukemaan ja menimme paikkaan jota kadunlakaisijamies meille vakuuttavasti kehui. Ihan hyvä täytetty crepes minulle, Pialle bagel lisukkeineen.

Kävelimme joulukoristeltuja katuja ylös yliopistolle jossa Pia tänä vuonna on käynyt viikottain luennoilla. Lauantaina kampus oli tyhjä. McGillin pääkampushan on aivan kaupungin keskustassa, Mount Royal-vuoren juuressa. Istuimme kahvilla pari tuntia jutellen niitä näitä. Ihanan leppoisaa!! Äiti ja tytär ihan rauhassa kaksistaan.

Auringon laskiessa neljän jälkeen Mike liittyi seuraan, oli tullut bussilla ja metrolla Ste Annesta. En tiedä kuka meistä oli jännittänyt eniten. Minä olin jännittänyt jollen kaikkien Brasilian ja Intian vuosien jälkeen ymmärrä syntyperäisen kanadalaisen nuoren puhetta, Mike oli pelännyt mitä hän voi puhua Pian suomalaiselle äidille joka voi olla vaikka millainen tiukkapipo ja Pia oli jännittänyt yleisesti mitä tästä kaikesta tulee.

Tuli hyvin hauska ilta. Kävelimme ja juttelimme. Kävimme rannalla katsomassa luistinrataa jossa taustamusiikin soidessa ihmiset luistelivat kuten Helsingissä Brahen kentällä tai New Yorkissa Rockefeller Centerissä. Pysähdyimme kuuntelemaan vanhan kaupungin keskustorilla kuinka kuoro lauloi ranskaksi ja englanniksi "White Christmas" ja muita joululauluja. Montrealin vanhassa kaupungissa riittää ravintoloita joka makuun. Menimme kodikkaasti kutsuvaan Modavie-ravintolaan jonka ruokalistalta löytyi helposti kaikille sopivat annokset. Mike haaveilee ravintolan perustamisesta ja on koko opiskeluajan ollut töissä yhdessä Ste Annen ravintoista, nyt kokkina. Kun mukana on joku tällainen ruokafriikki, ei syöminen ole pelkästää sosiaalinen tapahtuma. Siinä tulee samalla tarkkaan rekisteröityä ravintolan miljöö, kalustus, ruoan nyanssit ja esillepano.

Söimme hyvin ja viihdyimme mainiosti. Kävelimme hytisten parkkipaikalle ja ajoimme takaisin Ste Anneen. Minulle on luvassa vielä Miken tekemä illallinen hänen kämpässään. Odotan innolla iltaa nuorten seurassa ja tietenkin sitä mitä saan syödäkseni kun Mike lupasi kokata parasta mitä osaa valmistaa!