keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Lentokentällä Lontoossa


Suihkun jälkeen aamiaisella. Nukuin koko matkan Montrealista Lontooseen. Kävi taas tuuri että sain kolmen penkkirivin keskipaikat kokonaan itselleni. Ergonomisesti penkkirivistöä ei ole suunniteltu oikoisenaan nukkumiseen, mutta luultavasti kuitenkin paremmin kuin turistiluokan ahtaassa penkissä istualtaan.

Tärkein asia on selvä. Pia on onnellinen. Ja koska Pia on onnellinen, minäkin olen. Elämä ja opiskelu on mallillaan. Valmistuminen on toukokuun lopussa ja sen jälkeen lähitulevaisuus näyttää pysyvän Kanadassa, hyvän ihmisen lähellä. Vaikka Pian oma perhe on ties missä, Kanadassa on lämmin perhe joka välittää Piasta. Pia ei ole yksin.

Olen levollisin mielin. Nuorimmaisenikin on selvästi aikuinen; harkitseva, järkevä, eteenpäin katsova, pärjäävä ja erittäin suomalainen tyttö. Ja hyvässä seurassa.


5 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Kiva pikku tilannetiedotus

mu kirjoitti...

Samaa sanoo mummu..... Elämää ei voi ohjailla - eikä varsinkaan toisten elämää. Ja sehän on hyvä vaan.

pia kirjoitti...

Oli kamalan kiva saada sinut tänne vieraaksi. Hyvä, että nautit olostasi ja sait (oikean) käsityksen siitä, että täällä on kaikki hyvin. Me molemmat nautimme seurastasi todella paljon. Onneksi kahden viikon päästä jo tavataan, niin ei ehdi tulla kamala ikävä.

Kaarina kirjoitti...

Voi, olen vieläkin niin onnellinen kun näin kuinka iloinen olet, samoin Mike oli onnellinen ja tosi kiva. Olin kamalan otettu kun kerroit ylpeänä että kaverisi olivat sanoneet meitä ihan samannäköisiksi. Se kertoi minulle äiti-tytär-suhteestamme riittävästi. Arvostamme molemmat toisiamme ja meillä on hauskaa, myös kolmistaan.

Kaarina kirjoitti...

... ja kyllä isä ja veljetkin mahtuu samaan syssyyn. Meillä on kiva perhe!