Täällä sitä ollaan Pian pienessä kodissa Ste Annen kylässä. Lento sujui hyvin puolityhjässä koneessa. Intiassa ja Suomessa asumisen jälkeen ihmisten kohteliaisuuteen kiinnitti huomiota. Jos tönäistään toista vahingossa, pyydetään anteeksi. Kun kassia kolutaan koneen ylähyllyiltä, pahoitellaan allaistuvalle aiheutuvaa häiriötä. Ovia pidetään auki seuraavalla kulkijalle. Sellaista pientä jonka kuitenkin huomaa ja joka tuntuu mukavalta. Koneessa toisilleen vieraat ihmiset kommentoivat jotain ja nauretaan yhdessä, vaikka sitä että ennen lähtöä ilmastointi inisi kuten hyttynen joka yrittää päästä irti hyttysverkosta, melkein pääsee, mutta sitten takertuu uudestaan. Se oli ärsyttävä ääni ja pelotti jos sen kuulee koko 8 tunnin matkan ajan. Ei se sitten kuulunut.
Pia oli vastassa, ajoimme kaupan kautta Pian kotiin, joimme iltateetä ja juttelimme. Pia ei ole muuttunut, rauhallinen ja iloinen oma itsensä.
Huomenna lähdemme Montrealin keskustaan katsomaan jouluvaloja ja -koristuksia, joulutoreja ja vanhan kaupungin ravintoloita. Mike tulee mukaan. Jos uskaltaa. Onhan Pian äiti tullut Suomesta asti varta vasten kyyläämään oikein kameran kanssa millainen kaveri tämä Mike on. Voiko pelottavampaa tilannetta olla?
1 kommentti:
Jos jätät kameran ensimmäisellä kerralla?
Lähetä kommentti