Huhhuh

Jos en tietäisi että olen väsynyt työnteosta, arvelisin olevani kuolemansairas. En muista toista näin jatkuvaa totaalisen lohduttoman synkeätä syksyä ikinä.

Keväällä olin töissä Porvoossa kahdella eri terveysasemalla ja sen jälkeen hoidin siellä kotisairaanhoitoa ja kolmea osastoa. Sitten siirryin kuukaudeksi Mäntsälän terveyskeskukseen. Sitten menin Intiaan jä hoidin Little Lamb Schoolin lapset jonkinlaiseen kuntoon pitkää poissaoloani ajatellen. Sitten tuli kesäksi Suomeen ja menin Someron terveyskeskukseen töihin. Siellä lopetin elokuisena perjantaina ja maanantaina menin Mäntsälän terveyskeskukseen jossa perehdyttämisen sijaan odotti puolen metrin korkuinen paperikasa potilasvalituksia, loma-anomuksia, tärkeitä tiedotuksia ja pyyntöjä tehdä kunnolliset hoito-ohjeet koko porukalle "voisitko tehdä nämä viikon sisällä?" plus kaikki monisairaat potilaat jonossa.

Lopetin Mäntsälässä. Liika on liikaa. Mutta... koska olen heikko luonne, sanoin seuraavana päivänä että jatkan saman perusturva-alueen piirissä mutta pienellä Pornaisten terveysasemalla. Sitten lähdin Intiaan ja hoidin Mikon muuton loppuun, sain vessankannet paikalleen, taulut seinään, loput muuttolaatikot tyhiksi ja verhot pestyina ripustetuksi.

Sitten pieni idyllinen Pornainen. Siellä ei ollut paperipinoja. Kävi ilmi ettei siellä ollut paljon muuta kuin potilaita mutta heitä on paljon. Teimme listaa puuttuvista tutkimusvälineistä, anoimme täysiä oikeuksia potilastietojärjestelmän käyttöön, digitaalista sanelua, röntgenkuvienkatseluoikeuksia, sydänfilmien katseluoikeuksia jotka kaikki ovat eri järjestelmissä joihin pitää jokaiseen kirjautua erikseen erillisen salasanan kanssa. Kun ohjelmaan on lopulta kirjautunut, potilaan röntgenkuvan tai sydänfilmin etsimiseen menee aikaa viitisen minuuttia ja sen jälkeen voin syventyä tutkimaan onko niissä jotain epänormaalia vai ei. Tietoturvasyistä nämä ohjelmat sulkeutuvat automaattisesti tietyn ajan kuluttua joten joudun kirjautumaan niihin useamman kerran päivässä. Voi kiitos Tieto ja sen nokkelat ohjelmoijat ja systeemisuunnittelijat! Voinko pyytää Bill Gates'in hyväntekeväisyyssäätiötä auttamaan ahdingossa olevaa Suomea käyttäjäystävällisen sähköisen potilasjärjestelmän luomisessa?

Lähden Pornaisiin kello 7 ja tulen takaisin kotiin kello 19. On pakko tulla niin aikaisin koska koira on pakko ulkoiluttaa. 13 tuntia on sille maksimi minkä se jaksaa pidättää, ja 12 tuntiin sen on nyt totuttava. Nyt on melkein joulu ja minulla on rästissä hommia marraskuun alkupäiviltä. Ja syön lounaan hätäisesti iltapäivällä klo 14-15 välillä, ensimmäinen ateria sitten kello 6 aamupalan. Kahville en ehdi koskaan.

Osittain tämä kaikki on omaa syytä. Olen tavannut aivan liian monta uutta potilasta, aivan liian monta uutta työtoveria, aivan liian monta erilaista sähköistä tietojärjestelmää ja aivan liian monta erilaista työpaikkaa ja työkulttuuria yhden vuoden aikana.

Kun olin terveyskeskuksessa 80-luvulla, hoidin enemmän potilaita päivässä kuin nyt, tulin työpaikalle kello 8 ja lähdin etuajassa kello 15. Joka aamu aloitin puhtaalta pöydältä. Rästitöitä ei yksinkertaisesti jäänyt. Kaiken ehti tehdä päivän aikana. Ehdin käydä syömässä ja aamupäivä- ja iltapäiväkahvilla.

Miksi näin? Tätä mietitään jatkuvasti terveyskeskuksissa, lääkäreiden koulutuksissa ja tapaamisissa. Ei kelvottomat sähköiset sairaskertomukset ainoa syy ole. Jotain on tapahtunut. Jotain huonoa ja pahaa.

Terveydenhuollon ongelmien lopullista valaistumista odotellessa ajan joka aamu pimeässä maaseudulle töihin. Harmaa päivä kuluu sairaiden ja apua tarvitsevien parissa. Illalla ajan pimeässä takaisin kaupunkiin. Koko ajan sataa. Apua, tarvitsen edes pilkahduksen valoa!

Ostin kirkasvalolampun. Se on voittamaton. Istun aamulla sen edessä, luen Hesaria ja kiitän valon voimaa. Kohta tulee kevät, kirkkaus ja oikea aurinko. Kohta tulee aika jolloin potilaani tulevat tutuiksi eikä jokainen ole minulle uusi potilas. Kohta olen muuttanut heidän lääkityksensä ajanmukaiseksi ja kaikille on kirjoitettu heidän tautihistoriastansa tiivistelmä.