Halusinko tätä?? Minulla on virka ja jostain kaukaa tulee muistoja kun ensimmäisen kerran olin virassa. Ei välttämättä onnellisia muistoja. Oli usein tunne että on vankilassa.
Täytyy tottua tähän. En osaa vielä sanoa potilaille että olen vakituinen lääkäri. Jotenkin kierrän kysymyksen, vastaan savolaisittain, kukin voi tulkita omalla tavallaan. Että periaatteessa vakituinen mutta miten sen määrittelee. Kuka sitä tietää mitä tuleman pitää.
Ajatus siitä että olen samassa työpaikassa vielä ensi vuonna tuntuu tukahduttavalta. Kamalaa! Olen pikkukylässä työssä, kaikki tuntevat kaikki ja lääkäreitäkin on vain kaksi. Väkisin tulen tutuksi.
Maailmalla kulkeminen on tehnyt tehtävänsä. On vaikea pysähtyä. Työ on kivaa, työpaikka on kiva, asiakkaat on kivoja. Missään ei ole mitään vikaa. Mutta on tunne että tukehdun. Joka päivä sama matka, sama paikka.
Iän tuomaa kriisiä? Töissä oli keski-ikäisiä ja vähän vanhempia kahvilla. Mietittiin mitä haluaisi tehdä isona, voisiko repäistä ja tehdä jotain ihan muuta? Hyvä niiden on miettiä jotka ovat olleet 25 vuotta samassa työpaikassa. Mutta minä!
Niin, minä olen sen tehnyt. Olen repäissyt monta kertaa ja tehnyt jotain muuta. Selasin työtodistuksiani jotka vihdoin sain kerättyä kasaan lukuisista eri paikoista. Paljon erilaista elettyä elämää.
Kaukana, kaukana on onni. Onni ei koskaan ole siinä missä itse on, koska onni on aina vielä kauempana. Ehkä, en tiedä. On vaikea pysähtyä kun on aina halunnut liikkua. Ja saada jotain uutta. Kokea jotain uutta. Ja hengittää vapaasti.
8 kommenttia:
No, ei sitten muuta kuin vuorotteluvapaalle etsimään itseäsi.
Eiköhän siihen työssäkäyntiin totu. Niin kaikki muutkin tekevät.
Älä funtsi niin paljon. Normaali, tasainen elämä jonkin aikaa myös tekee välillä hyvää. Sinun maailmasi on ollut niin täpötäynnä aina uutta ja mielenkiintoista, ettei tietenkään ole helppoa olla ihan tavallinen ja arkipäiväinen olo. Kuuntele Ilkkaa.
Hauska tuo Ilkan vuorotteluvapaa-komeentti.
Hauska ja hauska mutta olen tosissani. Koska olen oikeasti halunnut olla lääkäri? En edes lääkikseen pyrkiessäni!
Olisikohan astronautin ura ollut sinulle sopivampi.
Vuosi töissä ei kuulosta ihan kamalalta. Etenkään verrattuna vuoteen intiassa, jossa ei oikastaan ole parempaa tekemistä kuin palveluskunnan kanssa häslääminen. Olet pitkään tehnyt paljon kaikenlaista, mutta aina kaivannut "oikeaa" tekemistä. Koita nyt tätä elämää jonkin aikaa.
Lääketeollisuus. Ehdottomasti. Siinä yhdistyy kaikki. Jännittävyys, liikkuvuus, dynaamisuus, business, osakkeenomistajien vaatimukset,uuden tekeminen, vanhan parantaminen, jatkuva liike, globaalisuus.
Kustannusala on toinen. Mielenkiintoinen alati muuntuva globaali ala johon olisi voinut ajautua suomen kielestä valmistuessa mutta kun nuorena luuli että sieltä ei ole mahdollisuuksia kuin opettajaksi.
Someron tk oli paras terveyskeskus missä olen ollut johtuen villiydestään eli itsepintaisesta halusta hoitaa itse omat asiansa. Siellä oli mahtava yhteishenki jollaista en ole tavannut muualla.
Siinä se. Jotain saa jotain menettää.
Amerikasta palattuamme pyrin Orionille takaisin. Olisin päässyt seuraajani alaiseksi - siis itseni alaiseksi. 6 vutta Amerikassa kolmessa sinänsä tosi mielenkiintoisessa pharma-alan työssä aiheuttivat Suomessa kysymyksiä miksi en ole ulkomailla edennyt uralla. Selitin etten ollut lähetetty työntekijä, hain itse ulkomaalaisena nämä työni joka on hyvin vaikeata. Moni korkeakoulutettu ulkomaalainen päätyy ajamaan taksia tai pikaruokalan pitäjäksi - kuten Suomessakin tapahtuu. Minä en päätynyt siihen. EI sitä ymmärretty. Ulkomaille lähtö on aina riski uralle, jopa lähetetylle työntekijälle. Joillain silti onnistaa, minulla ei.
Lähetä kommentti