Olen huomannut kuinka ulkomailla kotona olevista vaimoista tulee aivan hulluja sisustajia. Kämpät hankitaan täyteen erilaista koriste-esinettä ja pöytäliinaa ja pikkupöytää niin että suuretkin asunnot pursuavat kamaa. Ainakin ahtaisiin suomalaiskoteihin tottuneet suomalaiset asuvat ulkomailla leveästi eikä kotoa tuodut mööpelit riitä kuin yhden huoneen kalustamiseen. On hankittava uutta. Niin meillekin kävi Amerikassa kun muutimme 180m2 rivitaloasunnosta 500 neliön omakotitaloon. Talomme oli suuri, mutta ei poikkeava. Amerikan esikaupunkialueilla asutaan väljästi.
Amerikassa käyttäydyin standardiekspattivaimon tavoin. Kolusin kirppareita ja TJ Maxx'in kaltaisia varastomyymälöitä tekemässä löytöjä joilla täytin talon. Kun olimme palaamassa Suomeen, myin osan kamasta eBay'ssä. Sen lisäksi auton takakontti täyttyi useamman kerran kun vein kirppareilta ostamiani koriste-esineitä ja tauluja takaisin kirppareille kiertoon.
Vaikka luulin tyhjentäneeni talomme, sitä amerikkalaista kirpparikrääsää on ajautunut Suomen kautta, avaamattomissa pahvilaatikoissa, tänne Intiaan; maahan jossa krääsää tehdään ja viedään muun muassa Amerikkaan.
Amerikan aikojen maanisen sisustamisen jälkeen en ole sisustamisesta piitannut.
Kunnes nyt. Positiivisena erona on se etten yritä hankkia krääsää. Uudet hankinnat on verhot makuuhuoneeseen sekä kylpyhuoneisiin uudet peilit ja lasitasot shampoille rikkinäisten tilalle. Kylpyhuoneen mädäntyneet kaapit joista ovet ovat pudonneet pois odottavat vielä uusien kaappien tekijää. Samoin pulujen läpinäkymättömiksi kakkaamat kylppärien ikkunat odottavat verhoja. Sain tilaamani verhot jo kertaalleen, mutta vein ne takaisin kauppaan korjattaviksi. "Tämä on mielenkiintoisin verho-design mitä olen koskaan nähnyt eikä ollenkaan mitä tilasin. Ilmeisesti kuvaukseni siitä millaiset verhot haluan oli liian monimutkainen?"Verhokauppias myönsi ettei ollut ymmärtänyt yhtään mitä olin halunnut.
Krääsää ja kamaa on paljon mutta jotain myös tarvitaan. Kuten energia- ja hehkulamppuja. Eilen illalla liesituulettimessa paloi vain toinen valo. Vaihdoimme lampun uuteen. Se ei syttynyt. Vaihdoimme toiseen. Se ei syttynyt. Ahaa... ehkä sähkökytkennät ovat huonot, kokeillaan lamppuja muualle. Intiassa käytetään kahdenmallisia hehkulamppuja joista molemmista on sekä ohut- että paksukantainen malli. Meillä on kaikkia neljää mallia sikinsokin asunnossamme, intialaisen logiikkan mukaisesti. Siirtelemällä niitä keittiön laatikosta ottamiamme ohutkantaisia kierrettäviä hehkulamppuja eri lamppuihin päädyimme siihen että "uudet" hehkulamput ovatkin vanhoja. Oikeasti uusia hehkulamppuja meillä ei ole.
Tänään kysyin Anithalta miksi meillä on keittiön laatikossa edellisestä asunnosta muutettuja rikkinäisiä hehkulamppuja. "Saar halusi laittaa ne sinne. Saar laittoi ne ensin hedelmävatiin, ja sitten Saar käski siirtämään ne laatikkoon jotta saadaan hedelmät vatiin". Ja sitten Antiha ehdotti että pyydetään sähkömies tutkimaan tilanne.
En voi sille mitään, mutta yksikertaisesti räjähdin ja huusin Anithalle että rikkinäiset lamput heitetään roskikseen eikä niitä säästetä eikä sähkömiestä tarvita yksinkertaisen hehkulampun vaihtamiseen. Ja samalla kun huusin Anithalle ja pudotin hehkulamput suurieleisesti roskikseen, tiedän ettei mikään muutu. Meille kerääntyy johonkin kaappiin siistiin järjestykseen palaneita lamppuja, vanhoja pattereita, katkenneita johtoja, haurastuneita narunpätkiä, rikkinäisiä pyykkipoikia. Kun muutamme, ne kääritään suojapaperiin, pakataan pahvilaatikkoon ja rahdataan seuraavaan maahan.
10 kommenttia:
Hauska kertomus, kiitos!!
Nauroin puoli päivää sangen makeasti - ja kun aurinkokin näkyy, teit tästä ihan mukavan päivän, vaikka olin nököttänyt Jorvin Odotustila 4:ssä 2t 9 min.
turhaan tutkimukseen pääsemistä. Kiitos minultakin.
täytyy myöntää, että minäkin säästän vanhoja hehkulamppuja. En ehkä muuttaisi niitä uuteen asuntoon, mutta kun en tiedä tarkalleen pitääkö ne kierrättää jotenkin vai voiko heittää roskikseen. Ja suomalainen sääntöjä noudattava luonteeni ei anna heittää mitään roskiin, jos luulen että se on tarkoitus kierrättää.
Minun kommenttini on näköjään sensuroitu. Paheksun!
Yritän uudestaan:
Tuhmaa räjähtää Anithalle. Ei kai ole hänen vikansa jos Saar vaatii säilyttämään rikkinäiset lamput hedelmäkorissa.
Hehkulamput saa heittää roskiin ihan normaalisti. Sen sijaan energiasäästölamput ja vanhat palohälyttimet on sellaista ongelmajätettä josta ei pääse mitenkään eroon. Ne on oikeasti jonkun asteen myrkkyä, eli kaatopaikalle niitä ei saisi päästää. Näitä saa viedä vain ongelmajätteen vastaanottopisteisiin, joita on vain kourallinen kantakaupungissa erilaisten huoltoasemien pihoilla. Eli ei todellakaan missään Hakaniemen torilla tai Rautatieasemalla tai Kampissa tai jossain muualla missä ihmiset luontaisesti kävisivät. Eli käytännössä nämä tuotteet säilytetään kotona ikuisesti. Me muutettiin uuteen asuntoon ongelmajätteiden kanssa puoli vuotta sitten ja ne samat ongelmajätteet on edelleen tallessa.
Luimme The Hindusta joskus Delhin yliopiston lääketieteellisetä tutkimuskeskuksesta joka valitti ettei ongelmajätelaitosta ole. Laitos tyhjensi terveydelle vaaralliseksi luokitellun jätteensä normaalin sekajätteen sekaan. Sen jälkeen ilmeisesti normaaliin intialaiseen tapaan henkilökunta seuloi jätteet, sen jälkeen siivoojat, sitten roskakuskit, sitten roskisdyykkarit koko perheen voimin, sitten lehmät ja vuohet. Niittarissa asuessa ongelmajätepiste oli lähibensiksellä. Silti on outoa että ongelmäjätteistä eroon pääsemistä varten tarvitaan auto joka itsessään on ympäristöongelma.
Sama absurdius koskee tietysti myös lasi- ja metallikierrätystä. Ydinkeskustassa ainoa lasikeräyspiste on Forumin parkkihallissa.
Caloniuksella lasinkeräys ja patterienkeräys on näppärästi ihan vieressä.
voivoi, intian kummalliset tavat aina vaan jaksaa ihmetyttää. Kiva kuitenkin, että panostat uuden kodin sisustamiseen. Vaikkei isä sitä tekisi, on varmasti mukavampaa asua kodikkaasti kalustetussa asunnossa.
Lähetä kommentti