tiistai 4. lokakuuta 2011

Malediiveilla

Oikeastaan olemme huomenna jo lähdössä takaisin Chennaihin. Olemme viettäneet kolme ja puoli ihanaa, laiskaa päivää paratiisissa. Tähän uneliaaseen, rauhalliseen elämään turtuu. Tai se on kuin huume, johon addiktoituu. Ajalla ei ole väliä ja silti aika loppuu. Samalla kun jätin kengät saarelle tullessamme annettuun pussukkaan, otin kellon pois ranteesta. Tämän saaren motto on "No shoes, no news". "SLOW LIFE" eli Sustainable, Local, Organic, Wholesome, Learning, Inspiring, Fun, Experience


Puolittain makaan omalla terassillamme ja katson laiskasti kuinka aurinko laskee rannattomaan mereen. Kaislakattoinen huvilamme on meren päällä, vesi velloo lattian alla ja nukahtaessa kuulen vain tuulen ja aaltojen äänen. Nukumme 10 tunnin yöunet ja päiväunia. Syömme kolme kertaa päivässä. Olen päässyt puoliväliin kirjaani jonka lukeminen on aktiivisinta mitä olen tehnyt. Pitäisi yrittää jaksaa vaihtaa kylpytakki pellavahousuihin ja paitaan ja polkea sadan metrin matka illalliselle. Jokaiselle vieraalle on annettu polkupyörä jolla voi liikkua.

Kaikki on hyvin ekologista, rauhallista, hiljaista. Paratiisi.

3 kommenttia:

mu kirjoitti...

Kuullostaa sadulta - tai entisen Hollywood-filmin kopiolta. - Hauskaa kuitenkin kuulla tänne märkään harmauteen, jossa jalkahoito on päivän kohokohta. - Surullista tänään : Teija Sopanen kuoli yöllä vatsasyöpään, jota ei voitu leikata. Eero oli vielä eilen tervehtimässä, ja juttelivat niitä näitä. Jäi vaan positiivisia muistoja ..

pia kirjoitti...

Kuulostaa aivan ihanalta! Harmi, että paratiisiin ei voi jäädä.

Kaarina kirjoitti...

Olisimme tosiaan mielellämme jääneet vielä muutamaksi päiväksi, viikoksi tai jotain sinne päin. On upeata ettei tarvinnut tehdä mitään. Emme kuntoilleet, emme sukeltaneet. Kerran snorklasimme suuressa aallokossa emmekä nähneet yhtään kalaa, mutta nielimme paljon merivettä ja väsyimme kovasti. Kerran purjehdimme pienellä katamaraanilla puolisen tuntia. Siinä loman kaikki reippailut.