lauantai 15. lokakuuta 2011

Kodista kotiin

Chennain kodista tuli kuin tulikin kotini. Lopulta viihdyin hyvin, se tuntui omalta. Muutenkin loma oli onnistunut. En olisi vielä lähtenyt pois. En ehtinyt tehdä kaikkea mitä olisin halunnut tehdä, loma oli aika täyteen pakattu. Mutta toisella kertaa sitten.

Itsenäiseen, yksinasuvan aikuisen elämään tottunutta häiritsi nyt eniten Intiassa sama mikä sinne alunperin muuttaessakin - kotona jatkuvasti oleva kodinhoitaja. Otin tarkoituksella etäisyyttä Anithaan, joka selvästi hakeutui lähelleni, haki uskottua ja ihmistä jolle vuodattaa koko elämänsä surkeuden. Nyt kun työkseni kuuntelen ihmisten suruja ja murheita, kohtaan työssäni ainoastaan ongelmia, sairauksia ja vaivoja, kaipaan lomalla taukoa tästä. Kukaanhan ei tule terveyskeskukseen kertomaan olevansa terve kuin pukki ja elämän kulkevan loistavasti. Autan mielelläni, mutten jatkuvasti.

Missä hyvänsä kotona istuin lukemassa tai kirjoittamassa, Anitha tuli viereen pyyhkimään pölyjä tai siirtelemään koriste-esineitä säntilliseen asetelmaan, juuri kun olin järjestänyt ne minua miellyttävään epäjärjestykseen. Intialaisten rakkaus symmetriaan ei lakkaa ihmetyttämästä minua. Ja myönnän, Anita voitti. Pakkasin kaikki Iittalan lasilinnut ja kauniisti maalatut koristemunat kapsekkiini ja ne on nyt matkalla Suomeen jossa ne saavat olla taiteellisen vapaassa asetelmassa, hengittää rauhassa kuten minäkin.

Oli hauska matkustaa, nähdä ihmeellinen Malediivien saaristovaltio ja käydä taas Bangaloressa. Oli mukava kulkea sandaaleissa ja nauttia lämmöstä. Toisaalta näin Intian uudelleen satunnaisen kävijän silmin. Lika, kaikkialle levittyvä roska ja saasta, haisevat joet ja muoviroskan peittämät joentörmät, mopojen ja autorikshojen pakokaasu, liikenteen kaaos, ajotielle kasvavat ja tiet tukkivat myyntikojut, köyhyys, naapuriin rakennettavan talon katolla nukkuvat rakennustyöläiset - kaikki tuo häiritsi minua. Eniten varmaan se kaoottisuus, järjestyksen puute ja piittamattomuus joka aiheuttaa roskakasat joita ei pysty kuvittelemaan ennen kuin sen näkee.

Olen Lontoon Heathrow'lla. Erilaisia välähdyksiä lomasta tulee mieleen. Nauroin, olin onnellinen, raivostuin, olin kiukkuinen, ärtynyt, tyytyväinen, kiitollinen, vihainen. Intia muuttaa ihmisen. Sekä hyväksi että pahaksi. Sellaiseksi kuin Intia on.

2 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Huomenna on paikallisvaalit ja hallituksen julistama vapaapäivä. Toivon, että Anitha tietää sen eikä punkea tännä.

Kaarina kirjoitti...

Kyllä Anitha tietää olla tulematta töihin maanantaina. Voit nukkua rauhassa yösi.