Istun Chennain kodin työhuoneessa tietokoneen ääressä ja juon Brasiliasta ostamaani kahvia mietiskellen Australian lomaa. Maailma on mennyt omalta kohdaltani kovin pieneksi.
Australia oli tavattoman positiivinen kokemus ja onnistunut reissu. Antin opiskelut ovat väljiä koska pakollisia luentoja on vain kerran viikossa ja koska oli pääsiäisloma, niin pystyimme olemaan koko 10 vuorokautta yhdessä. Paitsi Sydneyssä Antti tietenkin asui omassa luukussaan ja me Mikon kanssa hotellissa. Hotellimme oli kuitenkin kävelymatkan päässä Antin kämpästä Coogeessa joten joinakin aamuina Antti tuli aamiaisellekin hotelliimme. Jollei muuta niin ainakin ruokimme poikamme hyvin koko matkan ajan!
Antin valitsema asuinalue on kallista mutta varmasti sen arvoista. Oli hienoa meidänkin herätä aamulla ja mennä parvekkeelle ihailemaan merta, hiekkarantaa, rannalla jumppaavia ihmisiä, koiranulkoiluttajia, uimareita, kävelijöitä ja juoksijoita. Jollen ole kyllästymiseen asti tästä jo vouhkannut, totean että australialaiset tuntuvat olevan ulkoilmaihmisiä. Viimeisenä iltana kävelimme ihanan iltalenkin Antin kämpiltä hotelliimme, rantaa pitkin, tyrskyjä ihaillen, ihmeen kuivaa ja raikasta meri-ilmaa hengittäen. Kävelyn jälkeen istuimme hotellin terassilla viiniä ja olutta nautiskellen ihanan leppeässä pimeässä illassa jutellen.
Se sunnuntai oli leppoisuudessaan mukava ja juuri sopiva päätös aika hektisellekin lomalle. Yhteisen hotelliaamiaisen jälkeen ajoimme Antin yliopistoa katsomaan. Sunnuntaina siellä oli, kuten Antti ja kaikki muut länsimaalaiset ovat todenneet, vain aasialaisia. Aasialaiset tulevat meidän kokemuksen mukaan ulkomaisiin yliopistoihin suorittamaan kiireesti tutkinnon ja säntäävät takaisin omaan maahan. Kansainvälistyminen on surullisen vähäistä kun kiinalaiset ovat omissa suurissa porukoissa, intialaiset omissa ja korealaiset omissaan. Länsimaalaisilla on vaikeuksia ymmärtää aasialaisten englantia emmekä mekään ohikulkevista opiskelijoista tienneet mitä kieltä he puhuivat. Antti väitti että se oli englantia. Antin mukaan joskus proffat suosittavat kiinankielisiä kirjoja opiskelijoille luettavaksi jotta he saisivat kurssit suoritettua huonolla englannillaan!
Yliopisto oli varsin betoninen eikä mikään arkkitehtooninen helmi mutta sympaattinen. Kallis tonttimaa oli huolella täytetty ja kampus oli tiivis ja sokkeloinen, kompakti. Law Building oli uusin, 2006 valmistunut ja oikein hieno. Näimme sen Antin mainitseman Computer Labin jossa Antti lukee kaiket päivät. Computer Labin porukasta on muodostunut kaveripiiri jonka kanssa mennään yliopistolta suoraan illalla syömään ja iltaa istumaan. Omassa huoneessaan Antti onkin vain nukkumassa.
Yliopistolta suunnistimme Hertzin autovuokraamoon ja palautimme Toyota Camry Hybridin johon olimme olleet hyvin tyytyväisiä. Jollei elämämme muuten ole kovin ekologista kun lennämme ympäri maailmaa jatkuvasti, ainakin auto oli bensaa säästävä. Kävelimme Sydneyn keskustaan upeaan Queen Victoria Buildingiin, 1898 valmistuneeseen ostoskeskukseen jossa on kauppoja joihin meillä ei ole varaa mennä sisään. Mutta mukavaan kevyeen välipalaan ja ihmisten katsomiseen paikka oli erinomainen.
Jatkoimme vaeltamista lämpimässä auringonpaisteessa The Rocks-alueelle Sydneyn satama-alueen tienoille. Siellä on kapeita kujia, kauppoja, ravintoloita ja markkinakojuja ja ainakin nyt kauniina sunnuntaipäivänä valtavasti ihmisiä. Pysähdyimme saksalaisen Bierstuben ulkopöytään valkoviinille ja ihmettelimme kuinka vieressä istuvat kaksi railakkaan länsimaalaisesti pukeutunutta kiinalaistyttöä vetäisi kikatellen litran oluttuoppinsa tyhjiksi ja tulivat vain suloisen riehakkaiksi. Kaikki kiinalaisetkaan eivät siis istu kirjastossa nenä kiinni oppikirjoissa sunnuntaina.
Vaeltelu jatkui Oopperatalon puoleiselle satama-alueelle jossa pysähdyimme varhaiselle illalliselle. Aurinko alkoi laskea puoli kuuden aikaan ja kaupungin valot heijastuivat upeasti meren pintaan. Sydneyn satama ja keskusta on vireä paikka, ihmisten kokoontumispaikka, täynnä ravintoloita, kahviloita ja kävelyreittejä.
Otimme bussin Coogeehen, Sydneyn lähiöön, jos niin voi sanoa. Puolessa tunnissa olimme Antin kämpillä josta aloitimme sen ihanan leppeän iltakävelyn josta juttuni aloitin.
Seuraavana aamuna emme enää tavanneet Anttia joka lähti omia teitään yliopistolle ja me otimme taksin lentokentälle ja jätimme haikeina Australian.
4 kommenttia:
Ilmeisen positiivinen kokemus tuo
Uusi Manner, joten ei tartte Anttia sääliä, vaikka vähän palelisikin. Rivien välissäkään ei näkynyt puhetta hevosista tai ratsastuksesta, joten se taisi jäädä. Kiitollisena otettiin vastaan tuo yksityiskohtiinkin menevä kuvaus. Taas opittiin uutta!
Ratsastus ei suinkaan jäänyt. Antti pärjäsi loistavasti 4-5 tunnin ratsastuspäivistä yhden oppitunnin pohjalta.
Kun näkee ja kokee paljon, ei yhteen blogiin kaikki mahdu. Ratsastus oli aivan oma suuri elämyksensä, kyllä se tulee kirjattua.
Kuulostaa aika loistavalta lomalta :)
Lähetä kommentti