Huh huh

On tosi vaikeata olla kotona ja yrittää olla ratkomatta ongelmia. Tai pikemminkin sanoutua ulkopuoliseksi kaikesta. Esimerkiksi se vartijoiden vedenpuhdistusvekotin on jokapäiväinen puheenaihe. Heti aamukahdeksalta kun Anitha tulee hän ilmoittaa ettei vartijoiden vesilaitteen huoltaja ole käynyt ja vartijat olivat itse puhdistaneet vedenpuhdistuslaitteen suodattimen mutta se ei silti toimi kunnolla. Sanon lakonisesti että soittaisi Mr Raville tehtaalle ja jatkan lehden lukemista.

Lähdin aerobiciin kymmeneltä. Jos olisin käynyt koko vuoden aerobicissa, olisin luultavasti voinut hypätä ovelta kahden metrin päässä olevaan Toyota Innovaan ja säästynyt Supervorin vedenpuhdistuslaitetta koskevilta loputtomilta selityksiltä. Mutta koska olen aerobic-noviisi ja laahustin tavalliseen tapaani autolle, jämähdin kuuntelemaan samat tarinat kuin eilenkin. (Tuosta laahustamisestani - en tiedä mikä kävelyssäni on vikana. Kun olin teini, veljeni väitti että kävelen kuin Holle Holopainen. En ole ihan varma kuka on Holle. 70-luvun muusikko kai. Joku päivä googletan nimen.)

Supervor halusi kertoa, kuten oli kertonut jo eilen, että oli puhdistanut vedenpuhdistuslaitteen suodattimen mutta vettä ei silti tule hyvin. Katsoin että vartijoiden pöydän vieressä on edelleen antamani suuri Kinley-vesitonkka, samaa vettä jota itse juomme. Ei siis huolta vartijoiden nuupahtamisesta vedenpuutteen vuoksi. Ehkä tuosta Kinley-vedestä ei riitä myyntiin tai kotiin vietäväksi, mutta ainakin työpäivän sen kanssa pärjää.

Aerobic-tuntini jälkeen olin raukeantyytyväinen urheilusuoritukseeni. Olin saanut pomppia kunnon sykkeet hengästymiseen asti ja vähän sen päälle ja tehnyt satoja vatsalihasliikkeitä. Join vettä ja istuin tyytyväisenä Venkateshin autoon päästäkseni kotiin suihkuun. "Madam, minä puhdistin eilen sen teidän vedenpuhdistuslaitteen filtterin mutta siihen pitäisi hankkia uusi filtteri...". Huokaus... se siitä jumpan tuottamasta endorfiinieuforiasta. Että nyt se olikin muka Venkatesh joka ruuvasi auki vartijoiden vedenpuhdistusvekottimen. Ilmeisesti tästäkin tulee kisa, samoin kuin tuli moskiittomyrkytyksistä. Kaikki haluaa esiintyä toista parempana ja tienata muutaman ekstrarupian.

Vesisäiliöön kuuluu säännöllinen huolto jota vaan emme koskaan saa tulemaan meille asti. Koska huoltoyksikön asiakaspalvelussa puhutaan vain tamilia, minun on aivan hyödytöntä soitella sinne tai minne vaan vastaaviin puljuihin ja puhua tamilia. Siksi on sovittu että Mr Ravi hoitaa nämä kontaktit.

Mutta unohdetaan se vedenpuhdistus, nyt tuli taas keskeytys. Kaksi ilmastointilaitteenkorjaajaa saapui meille toteamaan että Mikon pukeutumishuoneen ilmastointilaitteen kompressori pitää vaihtaa taas kerran. Korjaajat ja huoltomiehet tulevat aina pareittain ja viipyvät meillä pari-kolme tuntia. Ikäänkuin mestari ja apupoika. Mikon huoneessa on kai 50C lämmintä ja tympeän kosteata. Kaikki Mikon vaatteet on siellä homehtumassa. Uusi kompressori saadaan asennettua ehkä maanantaina. Sen lisäksi puolet ilmastointilaitteistamme ei toimi liian tehottomien muuntajien vuoksi. Emmehän me niitä kaikkia rupea vaihtamaan, me olemme vain vuokralla täällä. Kyllä kuuma ilma kehitysmaassa on tuskaisaa! Ei niinkään se kuumuus vaan kaikki siihen liittyvä touhuilu ja häslinki.

Luulen että on paras poistua viileämpiin maisemiin ja jättää Mikko hoitamaan kotiasiat. Silloin kaikki sujuu hienosti koska kukaan palvelija ei puhu Mikolle. Babukin istuu Mikon kanssa autossa kolme tuntia päivässä mykkänä kuin kala mutta minut nähdessään kuulen että puutarhan hyttysmyrkky on melkein lopussa ja hän voisi ostaa lisää, tai että hänen lastensa synttärit on lauantaina ja hän pitäisi sen vuoksi lauantain vapaata mutta Prabha tulee silloin ja kyllä, kotiin viety ilmastointilaite toimii niin että isä saa nykyään nukuttua, kiitos vain, ja tässä on spray-maali jonka ostin alennuksella auton naarmuja peittämään.