Kaikki on hyvin Suomessa ja silti halutaan lisää. Kai se vaan on ihmisen luonto eikä sille mitään mahda. Mutta en voi olla ällistelemättä kun luen Hesaria tai kuuntelen autolla töihin ajaessa radiosta kuinka lapsiperheet tarvitsevat enemmän kaikkea kivaa.
En tajua kuinka meidän lapsista tuli täyspäisiä vaikka äiti häippäsi töihin jo ennen äitiysloman loppua. Ja tyrkkäsi esikoisen hoitoon kaksi kertaa viikossa jo ennenkuin pilttiä oli ehditty edes kastaa. Oli vaan hinku päästä töihin näkemään ihmisiä. Sen nukkuvan nyytin kanssa kotielämä kävi joskus pitkästyttäväksi kun päivän kohokohta oli että vauva heräsi ja sai vaihtaa kakkavaipat.
Mutta nyt ihan vakavissaan kaikki ovat sitä mieltä että vanhempainvapaata pitää pidentää että isätkin ovat sen nyytin kanssa kehittääkseen syvät ja lämpöiset tunnesiteet pikkuisiaan kohtaan. Itse vastustin muinoin sitäkin että isät tunkevat synnytyssaleihin ja ihan likellä oli etten kieltänyt Mikkoa sinne tulemasta. No, ei Mikko kolmesta synnytyksestäni mitään muistakaan. Itse asiassa minullakaan ei ole Mikon synnytyssalissa olemisesta mielikuvaa. Ehkä se oli siellä.
Joten minun ilmiselvästi lapsikielteisen ajatteluni pohjalta en voi mitenkään hyväksyä vanhempainlomien pidentämistä. Hyväksyn että vaikka lapsen ensimmäisen vuoden jompi kumpi vanhemmista on kotona ja siitä maksetaan korvaus joka käsittääkseni on kohtuullinen ja palkkaan sidottu. Sen jälkeen on tyystin vanhempien oma asia toimia siten mikä on heille tärkeintä. Jos he haluavat hoitaa lapsensa kotona, se on varmasti hyvä, mutta ei kai siihen yhteiskunnan rahoja tarvita?
Jotenkin kaikki lapsiin liittyvä on mennyt ihan överiksi. En näe lapsiperheitä erityisessä kurjuudessa täällä. Kukaan ei pukeudu ryysyihin ja rattaat ja vaunut ovat muodikkaita. Ehkä kontrasti Intian ja Suomen välillä on liian suuri. En ymmärrä Intiaa, mutta en ymmärrä Suomeakaan. Mutta eihän kaikkea tarvitsekaan ymmärtää. Kai se vaan on niin että kaikki aina haluavat enemmän ja parempaa.
Minäkin haluan ikioman kesämökin vaikka nykyisessä perheen mökin jakamisessa ei ole mitään ongelmia.
1 kommentti:
Myös minusta on aivan käsittämätöntä, että samaan aikaan kun ollaan yleisesti sitä mieltä, että olemme rakentaneet liiankin hyvän hyvinvointivaltion ja, että leikkaukset jopa peruspalveluista ovat väistämättömiä, samaan aikaan puolueet laidasta laitaan puuhaavat aivan pokkana vanhempainlomien pidentämistä. Ainoana kysymyksenä tuntuu olevan mistä taskusta rahat siihen otetaan, ei se onko niihin rahoihin varaa. Tulee ihan mieleen takavuosien opetusministeri Heinonen (mihinhän sekin on nyttemmin säilötty?), joka esitteli ulkomaalaiselle valtuuskunnalle suunnitelmia, joitten mukaan 70% ikäluokasta saisi korkeakoulukoulutuksen. Kun Japanilainen delegaatti ihmetteli, miten ihmeessä Suomessa on varaa moiseen, Heinonen vastasi ”ei siinä ole mitään ongelmaa, valtio maksaa”.
Rahan lisäksi tässä kummastuttaa myös se, että pidentämällä vanhempainlomia ollaan siis lyhentämässä työuria keskeltä samaan aikaan kun toisissa työryhmissä pohditaan kaikkia mahdollisuuksia työurien pidentämiseksi alku- tai loppupäästä.
Ihan totta, suomalaiset äitiys- ja isyyslomat ovat hieno asia ja mukava saavutettu etu. Lyhyemmilläkin varmasti pärjättäisiin – ainakin useimmissa länsimaissa pärjätään. Pidemmät voisivat olla monen mielestä mukavia, mutta siihen ei kyllä pidä käyttää yhteiskunnan (tai työnantajien) rahoja. Kokonaan toinen kysymys on sukupuolten välisen tasa-arvon kohentaminen. Pakottamalla isät isyyslomalle, saadaan toki sysättyä yritysten kustannuksia tasaisemmin. En silti oikein usko, että tuo olisi paras tapa sen toteuttamiseksi. Joillekin isyysloma sopii, toisille ei. Minä olin Antin aikaan isyyslomalla, mutta käytin sen todellisuudessa kokopäivätoimiseen MBA-opiskeluun. Vaikka pidän itseäni lapsirakkaana ja olin oikein esimerkillinen vauvan isä, oikea isyysloma ei olisi silti sopinut minulla alkuunkaan. Lapsen ja isän suhteen syventämisen sijaan olisi varmaan käynyt ihan päinvastoin.
Lähetä kommentti