Kaksi seksuaalirikosta on aiheuttanut – ainakin ainoassa lukemassani lehdessä - paljon kuohuntaa ja pohdiskelua. Ensin oli nuori nainen, joka yritettiin raiskata junassa, loikkasi junasta ja joutui ratapenkalla tajuttomana maatessaan raiskatuksi ja murhatuksi. Toisessa tapauksessa nuori nainen raiskattiin ja murhattiin junassa. Keskustelussa on pohdittu panostaako hallitus riittävästi junien ja muitten julkisten paikkojen turvallisuusjärjestelyihin, olisiko sittenkin parempi jos junissa olisi naisten osio jokaisessa osastossa sen sijaan, että nyt jokaisessa vaunussa on naisten osasto (ajatuksena, että erillinen naisten osasto voi olla varsinainen loukku hiljaisina aikoina). Toisaalta on kerrattu ohjeita yksin matkustaville naisille: hakeudu aina sellaisiin paikkoihin missä on muita, mieluiten perheitä, ole aina valppaana, älä missään tapauksessa nukahda junassa, käy itsepuolustuskurssilla, pidä aina mukana jotain aseeksi kelpaavaa kuten sateenvarjoa, pukeudu järkevästi (yllättäen junamatkustajille suositellaan farkkuja koska niissä on ketterämpi puolustautua ja niitä ei saa niin helposti riisuttua).
Kaikkiaan keskustelu on painottunut joko siihen tekeekö hallitus tarpeeksi turvatakseen naisia tai siihen antavatko vanhemmat riittävän hyviä neuvoja tyttärilleen ja muistavatko nämä noudattaa saamiaan neuvoja. Ja tietysti päivitellään sitä, että niin monet naiset joutuvat nykyään matkustamaan yksin, jopa illalla tai yöllä. Ei sitä vaan ennen tarvinnut.
En ole lukenut kenenkään pohtivan olisiko yhteiskunnassa jotain vialla jos seksuaalisen häirinnän uhriksi tulemisen uhka on niin suuri, että on itsestään selvää, että junissa täytyy olla erilliset naisten osastot, että busseissa naiset istuvat eri päässä bussia kuin miehet, että meidänkin vuosijuhlassamme pojat ohjattiin istumaan omalle alueelleen katsomossa.
En voi sille mitään, että minusta jotain on pahasti vialla. Ainakaan ongelmasta ei voi syyttää liian vapaata yhteiskuntaa. Intiaa jyrkemmin seksuaalikielteistä yhteiskuntaa on vaikea kuvitella. No, ehkä joku Saudi-Arabia? Intiassa tyttöjen ja naisten pukeutuminen on kaikkea muuta kuin provosoivaa, tyttö ja poika eivät edes kosketa toisiaan, juhlissa pojat tanssivat keskenään ja tytöt tanssivat keskenään. Vastakohtana tälle ovat toisaalta bollywood-leffat, jotka ovat pullollaan huonosti piilotettua erotiikkaa, puhumattakaan näitten leffojen tansseista, jotka ovat lähinnä paritutumisrituaaleja (on muuten aika kornin näköistä kun poikaparit matkivat näitä bollywood-tansseja). Ehkä tästä räikeästä kaksinaismoraalisuudesta syntyy poikkeuksellisia paineita?
Tai onko ongelman taustalla jotain syvällä intialaisessa kulttuurissa, jossa nainen ei oikeastaan ole seksuaalinen olento. Ensin hän on nuori viaton tyttö, sitten hänestä tulee yhdessä yössä pyhä äitihahmo. Aikoinaan seksuaalisia tarpeita varten oli temppeleitä, joissa miehet kävivät “uhraamassa”. Tällaista instituutiota ei enää ole. Ehkä jotain tällaista tarvittaisiin kulttuurissa, jossa tutut tytöt ja naiset ovat sellainen tabu, ettei heitä voi edes ajatella seksuaalisina olentoina? Ehkä se kääntyy joittenkin mielessä siihen, että tuntemattomat naiset ovat sitten niitä temppelinaisia? Klassinen käsitys siitä, että nainen on joko pyhimys tai portto? En minä tiedä.
3 kommenttia:
Ihmisluonteeseen kuuluu seksuaalisuus ja nuorilla etenkin, kyllä me kaikki sen muistamme. Sekin on jotenkin fakta että kaikki kielletty kiinnostaa kaksin verroin enemmän. Lisäksi, Intiahan on alunperin, ainakin mitä jumaliin tulee, hyvin seksuaalinen kulttuuri. Jumalathan ei muuta kuin iloittele - nykyäänkin temppeleissä on makuuhuoneet jonne jumala ja jumalatar vetäytyvät tiettyinä hetkinä iloitsemaan keskenään. Kamasutra on intialainen kuvitettu oppikirja koko ihmisen seksuaalisuudesta, himosta, nautinnosta ja tyydytyksestä.
Ja sitten se toinen ääripää ettei saa edes koskettaa toista sukupuolta, julkisesti ei kuljeta käsi kädessä eikä poskisuudelmia anneta, ja tosiaan iloisesti tanssitaan poika- ja tyttöpareissa, erittäin eroottisesti joka näyttää meikäläisestä lesbo- tai homopornolta. Nuoret asuvat yhdessä rakkautensa kanssa kunnes menevät naimisiin vanhempien valitseman puolison kanssa. Kulttuuri antaa niin paljon ristiriitaisia vihjeitä ja ohjeita ja määräyksiä että heikoin kärsii. Siis nainen.
Intia on tälläkin tavalla hyvin julma maa. Julmuus minulle tulee aina ensiksi mieleen Intiasta, ei mikään gandhilainen "kaikki-ovat-tasa-arvoisia" tai joku äiti Amman rakkauden halailut.
Kertoiko tuo varsin järkyttävä sanomalehtiteksti siis Intiassa tapahtuneesta?? Vaikea uskoa, juuri mainitsemistasi syistä. Taas uusi puoli tuosta merkillisestä maasta!
paikallisuutisia
Lähetä kommentti