torstai 10. helmikuuta 2011

Suomessa

Kuten arvasin, nukuin huonosti ja aamulla oli lihakset kipeänä ja päänsärkyä. Ei se mitään.

Tulin eilen kotiin puoli kymmenen maissa illalla. Koira laahusti vastaan ja oksensi ovelle. Ei se sitten sen enempää riemuinnut tuloani. Vein koiran ulos purevaan pakkaseen korkeiden lumikinosten keskelle. Sanoisin että lunta on TODELLA PALJON. En ole ikänäni nähnyt yhtä paljon lunta Helsingissä ja olen syntyperäinen helsinkiläinen enkä enää mikään tyttönen.

Aamulla aurinko paistoi ja pakkasta oli -12C kun olin koiran kanssa ulkona. Koiran tassut on ilmeisesti jo tottuneet pakkaseen koska ei ihmeemmin kipristellyt tai nostellut jalkojaan eikä edes värissyt vaan nuuhki keskittyneesti. Lapset luistelivat Väiskin kentällä josta kaikui iloisia huutoja ja naurua. Koiranulkoiluttajia, työhönmenijöitä, pieniä koululaisia menossa Taivallahden kouluun. Ihmiset ovat reippaita.

Ulkona oli tosi kaunista - puut olivat huurussa ja aurinko siivilöityi oksien välistä. Kylmää kevättalven tuoksua. Joku päivä otan sukset ja lähden hiihtämään. Mutta nyt on kiva jutella Antin kanssa joka lähtee lauantaina vuodeksi Australiaan opiskelemaan.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Minä olen koko talven suunnitellut hiihtoa ja Väiskin kentällä lätkän peluuta. Hiihto ei ole onnistunut vieläkään ja Suomi-päivät taitavat loppua ennen kuin saan kauden alkuun. Edelliskaudesta on se 15 vuotta tai jotain...

Lätkää olen päässyt pelaamaan jo kahdesti tällä viikolla ja hauskaa oli.

Eli kannattaa nauttia talvesta!

Mikko kirjoitti...

Minusta tuo ulkoasu on ihan hyvä. Vaihdoin vaan siihen linkin Antin uuteen blogiin.

Minustakin on jotenkin hirmun haikeaa kun Antti lähtee, vaikka minun kannaltani muutos ei ole edes kovin suuri - etäisyys täältä Helsinkiin on melkein yhtä pitkä kuin Sydney'iin (miten tuokin kuuluisi kirjoittaa, olisiko Sydneyhin kuitenkin oikea??). Mutta minusta kaikki lähdöt ovat aina haikeita, niin omat kuin muittenkin. Tänäänkin tuli oikein ontto olo kun Prabha oli viimeistä päivää töissä.