Matkalla

Voi että kuinka pitkät lentomatkat ovat hermolepoa! Ihan oikeasti, en nyt yritä mitään sarkastista vitsiä tai kehnonlaista ironiaa vaan olen tosissani. Lento Chennaista Lontooseen kestää 11 tuntia. 11 tuntia aikaa vain olla! Koneessa ei tarvitse tehdä mitään eikä etenkään tarvitse olla huonoa omaatuntoa siitä ettei tee mitään. Olen onnellinen pitkillä lennoilla enkä pane pahakseni lentokentällä odotuksiakaan. On upeata olla matkalla jonnekin. Perille päästyä iskee aikero-ongelmat, väsymys, lihaskivut ja päänsärky, mutta matkalla on kuten C.S.Lewisin luomaan Narniaan mennessa - Paikka Maiden Välissä - eikä voi olla ihan varma millaista on määränpäässä, vaikkapa siellä Narniassa.

Olen Lontoon Heathrow'ssa ja istun loungessa. Lounge toki auttaa hyvään, kaikesta irrallaan olevaan tunnelmaan mutta Heathrow on minusta aina ollut kodikas ja kiva paikka muutenkin. Pidän siitä että kuljetaan bussilla terminaalista toiseen. Se 10 minuutin bussimatkakin on rentouttava. Kävin jo suihkussa, söin aamiaisen ja nyt on keskipäivä ja voin olla täällä vielä yli kolme tuntia! Kelloni käy aina sen mukaan missä maassa olen vaikka lentokentät ovat jollain tavalla ajattomia. Juon kahvia, lasillisen shampanjaa ja luen lehtiä. Ihanaa!

En matkusta business-luokassa, Chennain kone oli ihan täysi eikä kone ollut ollenkaan viimeisen päälle uusi. Intialaiset saavat vessat aina seiniä myöten märiksi ja epämiellyttäviksi. Mutta viis siitä. Kone lähti Chennaista kello neljä aamulla joten koko matkustamo oli hiljainen kaikkien nukkuessa. Vähitellen ihmiset heräilivät ja alkoivat katsoa elokuvia, jotkut lukivat. Leffat ovat selvästi voittaneet lukemisen. Valot oli pois koko ajan, joten sen puoleen olisi voinut nukkua vaikka koko matkan. Katsoin kaksi leffaa, sekin on nautinto. Normaalipäivänä ei tule katsottua kahta täysipitkää elokuvaa.

Olen illalla Suomessa ja tiedän että nukun alkuun huonosti ja huomenna minua väsyttää. Mutta matkustamisen iloista olen valmis kärsimään jet-lagista ja päänsärystä. Nyt nautin matkustamiseuforiastani.