Olen kamalan huonolla tuulella. Lähden tänään yöllä Suomeen ja olen tosi onnellinen kun pääsen pois. Intia on kamala paikka ja olen kurkkua myöten täynnä intialaisia.
Olen tyystin turhautunut toimettomuuteen ja erilaisiin vapaaehtoistouhuiluihin ja ihmisten auttamiseen. Olen tympiintynyt olemaan äitinä palveluskunnalleni ja sen päälle tulee vielä Little Lamb Schoolin sata tenavaa joista olen lääkärinä vastuussa. En ole koskaan pitänyt itseäni erityisenä äitihahmona enkä erityisemmin pidä lapsista. Pidän vain omista lapsista.
Typerintä harmistumista on harmistuminen Madras Riding Schoolin jäsenyyden lopettamisesta. Olin jotenkin ajatellut että lähtöni huomataan ja huomioidaan. Mieleeni tuli jopa että ehkä saan pienen muistolahjankin viimeisen ratsastuskertani päätteeksi.
Tänä aamuna olimme ratsastamassa mutta ei tullut lahjaa. Kukaan ei toivottanut tervetulleeksi käymään kun tulen takaisin. Itse asiassa Ravi ja Prem, koulun johtajat, olivat niin touhuissaan etteivät edes vastanneet kun toivottelin hyvät huomenet. Sanoin sitten joillekin tallipojalle jotka ei puhu englantia että "Bye" ja lähdin pois.
Samoin kuin lähden pois Intiasta. Intia ei ansaitse minua.
5 kommenttia:
Funtsi vähän mitä Jantu paralle olisi tapahtunut, jollet olisi ollut täällä eilen. Minä en olisi varmaan ymmärtänyt ollenkaan kun Babu tuli ilosesti hymyillen kertomaan, että Jantun isä on kuolemaisillaan. Olisin vaan sanonut, että sehän on hyvä. Eikä Jantu olisi saanut meiltä rahoja lentolippua varten eikä olisi taatusti ehtinyt neljän päivän junamatkan jälkeen ajoissa perille Assamiin.
Kyllä se nyt vaan on niin, että sinua tarvitaan sekä palveluskunnan äitihahmona, että Little Lambien lääkärinä. Mutta, olet sinä lomasi ansainnut.
Tervetuloa Suomeen! Eiköhän upea talvemme tarjoa toisenlaisia elämyksiä. Helsinki ainakin on tänään pukeutunut puhtaan valkeaan uuteen lumivaippaan,
Niinkuin että lähden lomalle töihin? Erikoista mutta sitä tämä elämä taitaa olla.
Keväthanget ei kuulosta lainkaan hullummalta vaikka Chennain ilmastokin on tällä hetkellä varsin miellyttävä.
Lämmin tervetuloa. Ihan takuulla tarvitset kunnolla etäisyyttä, että Intia-viha pääsee edes vähän laimenemaan. - Enemmän kotimaista unelmatalvea ei tosiaan voi kuvitella - me vaan alamme olla siihen aika kyllästyneitä vaikka vasta puolivälissä ollaan!
Hei Pirkko,
Hyva, etta kerrot milta tuntuu, ehka se vahan helpottaa. Vieraassa kulttuurissa on aina valilla vaikeaa ja Intia on varmaan poikkeuksellisen vieras siina suhteessa. Amerikassa on helpompaa. --Mukavaa aikaa Suomessa.
Lähetä kommentti