Leppoisa Kuala Lumpur

Ihan lyhyesti: Haluan vain kertoa että nautimme mitä rentouttavimmasta viikonlopusta Kuala Lumpurissa.

Ensiksi: Kuala Lumpur, Malesian pääkaupunki 5 tunnin ajomatkan päässä kaupunkivaltio Singaporesta sijaitsee päiväntasaajalla joten ilmasto on kostean trooppinen. Kuten Manauksessa. Ei koskaan todella kuumaa, ei koskaan todella kylmää. Jatkuvasti päivät 30-35C ja yöt 22C tienoilla. Nyt oli sadekausi, joten päivittäiset sateet tekivät ilman kosteammaksi mikä ei meitä haitannut. Emmehän lopulta olleet paljon ulkona.

Kun asuu lämpimillä seuduilla, ei ole pakonomaista tarvetta olla ulkona nauttimassa lämmöstä. Ei myöskään ole pakko pukeutua epämääräisiin hellevaatteisiin suurkaupungeissa. Joskus hätkäyttää kuinka ihmeellisissä vetimissä turistit voivatkaan kulkea kaupungissa. Olen varma ettei kukaan kulkisi omassa kaupungissaan vastaavissa kulahtaineissa ranta- tai urheilushortseissa ja aluspaita-tyyppisissä hihattomissa paidoissa tai merkillisissä etnisissä liian isoissa ja roikkuvissa tamineissa joita on yhdistelty täysin väärällä tavalla. Naiset käyttävät surutta miesten vaatteita joka ei mitenkään ole soveliasta tai jotain vastaavaa. Mutta turistille sallitaan paljon sellaista mitä paikalliselle ei. Kyllä kai meillekin sallittaisiin mitä vaan, mutta Manauksessa oppi pukeutumaan aika tavalla paikallisten tavoin. Käytämme ihmeen paljon pitkiä housuja – kaupungilla kun ei tallustella shortseissa – ja ohutolkaimiset topit olen suosiolla jättänyt nuoremmille. Ne ei Aasiassa ole tämänikäisten vaatetusta eikä itse asiassa Suomessakaan. Paitsi jos on tosi trimmissä kunnossa oleva viisikymppinen ja iho on vielä kauniin kimmoisa eikä menopaussin ja takavuosien holtittomien auringonottojen rypistämä ja kuivettama.

Lentomme oli miellyttävä. Vastoin edelllisen blogin ilmoitusta, lentoaika Chennai-Kuala Lumpur on vain vajaa 4 tuntia. Olimme saaneet turistiluokassa ne viimeisen penkkirivin paikat, ne joiden selkänojaa ei saa laskettua alas. Olikin siis ilahduttavaa että koneeseen mennessä meidät ohjattiin mitään kysymättä business-luokkaan jossa oli mukavat penkit ja todella paljon jalkatilaa. Nukkuminen maittoi ja lyhytkin lento antoi virkistävät unet.

Toiseksi: Kuala Lumpurissa kaikki tuntui kiiltävän puhtauttaan ja uututtaan. Tai ainakin puhtauttaan. Roskia tai epämiellyttäviä hajuja ei ollut. Otimme KLIA Ekspress-junan kentältä KL Sentraliin (Kuala Lumpur on tuttavallisesti KL). Juna oli nopea ja miellyttävä ja matka kesti 28 minuuttia. Sentralista otimme taksin Traders Hotelliimme. Traders on kongressikeskuksen yhteydessä oleva hyvätasoinen Shangri-La-ryhmään kuuluva 4 tähden hotelli. Olimme seitsemän aikaan aamulla hotellissa ja check-in on tietenkin vasta kello 14. Olimme varanneet hieman kalliimman Club-huoneen, jossa on oikeus käyttää Club-loungea jossa söimme aamiaisen ja kävimme suihkussa. Tänä aikana meille olikin järjestynyt jo oma huone.

Lähdimme taas nauttimaan toimivasta ja siististä joukkoliikenteestä ja otimme junan KL:n ulkopuolelle Batu-luolille. Siellä on hindutemppeli. Emme oikeastaan kaivanneet hindulaisuutta, mutta koska luolatemppeli on yksi päänähtävyyksistä ja muutenkin se tuntui aika jännittävältä, menimme sinne. Ei se huono ollutkaan! Varsin vaikuttava merkillinen luola jossa oli kamalasti apinoita ja tietenkin erilaisia hindualttareita. Takaisin otimme taksin koska juna oli jotenkin hankalan matkan päässä. Taksinkuljettaja oli erinomaista englantia puhuva tamili jonka isoisoisoisä oli muuttanut Malesiaan eikä perhe ollut hetkeäkään katunut ratkaisua. Tämä on minusta tyypillistä intialaisille. He ovat vilpittömästi sitä mieltä että Intia on maailman paras maa – niin kauan kuin he asuvat siellä. Yleisesti kaikilla koulutetuilla ja kouluttamattomilla yhtä lailla on hinku pois Intiasta päästäkseen suuriin rahoihin käsiksi. Kaikki eivät tienaa omaisuuksia, mutta yhtä kaikki, sen jälkeen kun on nähty millaista on muualla, Intiaan voi tulla oikeastaan vain spendailemaan köyhille sukulaisille ja niille raukoille jotka eivät sieltä pääse pois. Siinä missä muistan amerikansuomalaisten toivoneen Suomen pysyvän savupirttimaana, sellaisena minkälaisena heidän esi-isänsä sen 1900-luvun alussa jättivät, ulkointialaiset yksinkertaisesti halveksivat nyky-Intian köyhyyttä, likaisuutta ja staattisuutta ja ihmettelevät miksei mitään tehdä. Noin kärjistäen sanottuna.

Batu-luolatemppeli oli nähty kello 11.30 ja sen jälkeen päivän ohjelmamme oli ohi. Emme todellakaan kasanneet nähtävyyksiä toisensa jälkeen itsellemme. Taksi vei meidät ostoskeskusalueelle ja menimme yhteen monista loisteliaista ostoskeskuksista joissa oli vieri vieressa mitä mainioimpia ravintoloita. Lounaan jälkeen kiertelimme ostaria ja etsimme Häagen Datz-jäätelöä jota ei löytynyt joten joimme kahvit Starbucksissa (meidän luksusta Amerikan ajoista alkaen - aahh Starbucks!!) ja siiderit Malones-pubissa. Ja kävelimme hotelliin päiväkahville ja –teelle ja odotimme että pääsemme illalliselle.

Lauantain ohjelma oli vielä nopeammin ohi. Kävelimme Petronasin Twin Towersiin jonne piti päästä katsomaan torneja yhdistävää käytävää. Se oli kuitenkin suljettu juuri tämän viikon joten ohjelmamme oli siinä. Shoppailimme Petronas-Twin Towers ostoskeskuksessa, söimme hyvän lounaan ja joimme kahvit ja teet nautiskellen Starbucks-kahvilassa ja löysimme Häagen Datz-jäätelöbaarin. Elämä oli hienoa! Kävelimme hotelliimme päiväkahville ja –teelle ja odotimme illallista.

Sunnuntai oli lähtöpäivä ja totesimme että huolimatta siitä että olemme kävelleet paljon, olemme syöneet vielä enemmän joten on ihan pakko käydä kuntosalilla. Kuntosalin jälkeen tsekkasimme ulos ja jätimme tavarat hotelliin. Kävimme viereisen kongressikeskuksen akvaarion yhteydessä olevassa Fish Therapy-hoidossa – kerron siitä joskus toiste. Ideana oli kuitenkin että jalkoja liotetaan altaassa jossa on neulamuikun kokoisia kaloja jotka näykkivät kaiken kuolleen kerroksen jaloista. Siis kovettumat ja muut irtoavat haituvat. Se oli aika kamalaa.

Sitten otimme Monorailin Chinatowniin josta ostin kaksi hienoa taatusti epäaitoa kelloa itselleni ja sieltä junalla lounaalle samaan eiliseen ostariin josta sai Häagen Datz-jäätelöä. Ja kävelimme hotelliin päiväteelle ja –kahville ja lähdimme taksilla KL Sentraliin josta otimme jälleen junan lentokentälle. Leppoisa lentomatka tamilien kanssa Chennaihin - naisilla sarit ja miehillä viikset ja ollaan koko suvun kanssa liikkeellä. Huokaus... hetken olimme sivistyksessä... Kotona olimme hieman jälkeen iltakymmenen.

Kuala Lumpur oli siisti, moderni ja eloisa kaupunki. Jotenkin tarmokas ja yritteliäs. Se teki hyvän vaikutuksen. Itse asiassa mikä vaan paikka mikä ei haise, on siisti ja ihmiset pukeutuvat enemmän länsimaisesti eikä ikäänkuin alkuasukasvaatteisiin, tuntuu kotoisalta. Olemme sen verran länsimaalaisia että täytyy myöntää, ilman mitään rasismia, että länsimaalaisuus sopii minulle paremmin. Yksinkertaisesti, ymmärrän sitä. Ehkä nuori oppii muitakin kulttuureja mutta minulle kaiken erikoisuuden ymmärtäminen on vaikeata, etenkin kun kukaan ei pysty selittämään miksi huonoja ja toimimattomia tapoja vaalitaan. Että miksi pitää ylpeillä asioilla joissa ei ole tolkkua – kuten liikenteen kaaos, huonot tiet tai kaupungin kaavoittamisen mahdottomuus tai vaikka vain täydellisen katastrofaalinen katunumerointi. Että on mahdotonta laittaa tienviittoja tai katujen nimiä esille jotta ulkopaikkakuntalainen taatusti ei löydä mitään. Ja siihen vain todetaan ylpeänä että “This is India”. Ja paljon muuta yhtä sekoa. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva.

Kuala Lumpurin kuvat löytyvät täältä.