Kolme päivää Bangalorea

Bangalore on kiva paikka. Vähän kuin ulkomailla. Bangaloreen ajaa periaatteessa kuudessa tunnissa mutta käytännössä jumittuu Bangaloren liikenneruuhkiin niin ettei siitä matkasta oikein voi sanoa mitään. Mutta sinne voi ajaa autolla ja tie on suurimmaksi osaksi hämmästyttävän uusi ja hieno. Se onkin Intian ylpeys, se tie.

Bangalore on meistä kosmopoliittinen, vireä, ulospäinsuuntautunut ja länsimainen kaupunki. Jos sinne äkkiseltään joutuisi Intian ulkopuolelta, tuskin määrittelisi kaupunkia samoin sanoin vaan ennemmin järkyttyisi likaisuutta, ahtautta, rumuutta ja ilmansaastetta. Mutta me tulemme Chennaista ja näemme asiat toisin. Bangalore on toisessa osavaltiossakin kuin Chennai - me olemme Tamil Nadussa emmekä Karnatakassa. Mutta ei sekään ole syynä eroon. Ehkä Bangalore aloitti avautumisen länteen aikaisemmin kuin Chennai, kaupunkihan tunnettiin Intian Piilaaksona jonne kaikki IT-firmat ulkoistivat kaiken mahdollisen. IT on edelleen kova sana siellä vaikka monet tehtaat ja firmat ovat hintojen nousun myötä siirtyneet halvemmille seuduille, esimerkiksi juuri Chennaihin.

Kun Chennain katukuvassa näkee länsimaisesti pukeutuneen naisen todella harvoin, Bangaloressa se on aivan tavallinen näky. Tämä oli ensimmäinen ero joka hätkäytti Piaa viime kesänä kun ajoimme sinne. Toisaalta Bangaloressa on äärihinduja ja hinduterroristeja jotka metsästävät vapaasti liikkuvia ja käyttäytyviä naisia - kuten naisia jotka käyvät baareissa, juovat olutta tai juttelevat tuttavallisesti miesten kanssa. Tällä tarkoitan normaalia länsimaista sosiaalista käytöstä, en prostituutiota. Naisia on hakattu ja pakotettu naimisiin jonkun satunnaisen baarituttavuuden kanssa vain koska on jutellut tai ehkä jopa pitänyt kädestä kiinni. Kerran kaikessa kiireessä erehdyttiin naittamaan sisarukset keskenään, mutta tämä avioliitto saatiin purettua.

Mikolla oli Bangaloressa Global Sourcing-kongressi ja minä menin vain mukaan. Kävimme mennen tullen ratsastamassa Embassy International Riding Schoolissa joka on Bangaloren lentokentän tienoilla ja käsittääkseni Intian paras ja suurin ratsastuskoulu. Otimme kaksi oppituntia jotta pääsisimme eroon pahoista tavoista joita olemme itseksemme ratsastaen oppineet. Kiva paikka ja kivat tunnit! Tehokas brittiopettaja ja sydämellinen, iloinen tunnelma.

Muuten taisimme taas syödä hyvin ja paljon. Chennaissakin on hyviä ravintoloita, mutta jotenkin "ulkomailla ollessa" on aina syötävä vähän paremmin. Minä kävelin paljon, eksyin ja otin aina lopulta autorikshan joka sitten toi minut muutaman sadan metrin päähän paikkaa mitä olin hakenut. En ole kovinkaan hyvä suunnistamaan. Olisi pitänyt käyttää puhelimeeni asetettua Google-karttaa niin olisin löytänyt suoraan perille. Kävin leffassa - tästähän tuli ihan tapa joka Pian kanssa kesällä aloitettiin. Katsoin hauskan hindielokuvan josta tunnistin tuttuja näyttelijöitä vaikken ymmärtänyt yhtään hindinkielistä puhetta. Koska juoni oli varsin yksinkertainen ja leffa kesti kolme tuntia, ei haitannut vaikka hieman nukuinkin välillä. Loppu oli asiaankuluuvasti onnellinen, sankaripari löysi toisensa ja menivät naimisiin ja molempien suvut olivat tyytyväisiä, kaikista kommelluksista huolimatta. Oli ylinäyttelemistä ja juoneen huonosti sopivaa laulua ja käsittämättömän seksikkäitä joukkotanssikohtauksia. Siis ihan tyypillinen hindielokuva.

Oli hyvin virkistävää käydä naapuriosavaltiossa. Menen koska vain uudestaan Bangaloreen joka on Delhin jälkeen paras kaupunki Intiassa. Tosin Mumbai on jäänyt vähälle huomiolle ja voi olla että se voittaisi Bangaloren jos ruetaan ihan kisaamaan.