Olin ihan autaallisessa tilassa tullessani Suomeen. Vastasatanut lumi entisen päällä teki puut huuruisiksi ja maan puhtaan valkeaksi. Kaikki oli niin kaunista, jopa ikuinen hämäryys.
Olin vielä sunnuntaina onnellinen kun Wiknerin tallin joulujuhlassa tätien yllätysesiintyminen saavutti suuren suosion ja raikuvat aploodit. Abban musiikin tahdittamana kuusi tätiratsastajaa selviytyi taitavasti sinänsä helposta katrilliesityksestä. Vaikeinta oli saada hevoset ruotuun. Kun maneesissa on yleisöä, areena on avoin ja musiikki alkaa soida, niin konit kuin kaakitkin innostuvat ryntäilemään, poukkoilemaan, hypähtelemään omituisia sivuaskeleita ja laukkaamaan silloin kun pitäisi kävellä. Siinä oli pitelemistä, mutta päättäväisesti me tädit katrillasimme hopeahileissämme Chiquititan, S.O.S:n ja Dancing Queenin. Oma hevoseni innostui loppuaplodeista niin ettei suostunut poistumaan maneesista. Yleisen turvallisuuden kannalta minun oli lopulta loikattava hevosen selästä ja vähän nolosti talutin toisen tädin avulla korskuvan hevosen talliin. Mutta oli se silti hienoa. Tähtiratsastajan ura olisi kenties pitänyt aloittaa aiemmin.
Kuten keikkalääkärin ura. Olen nyt toista päivää Porvoon terveyskeskuksessa joka on kansoitettu nuorilla töölöläisillä lääkäreillä ja tällä yhdellä vähän vanhemmalla. Kuka hullu haluaa terveyskeskusvirkaa jos voi tehdä keikkaa? Jos on virkalääkäri, sitähän joutuu olemaan kesällä töissä heinäkuussa kun keikkalääkärit ovat lomilla. Keikkalääkärin etuna nimittäin on kelvollinen palkkaus ja täysi vapaus valita työaikansa. Kyllä tiedän mistä puhun... minulla oli virka Helsingin kaupungilla aina vuoteen 1995 asti.
Täysin pöyristyttävät elektroniset potilasohjelmat eivät ole keikkalääkäreiden vika, eikä sekään että joka kunnassa on omat epäonnistuneet ohjelmat. Kuinka helppoa olikaan 80-luvulla kun terveyskeskuksessa oli potilasKANSIOT joiden välistä löytyi kaikki paperit, epikriisit, labra-arvot ja ekg:t. Sitä vain selaili papereita, katsoi potilasta silmiin ja jutteli. Nyt etsin kuumeisesti tietokoneelta potilaan tietoja aikaisemmista sairauksista, allergioista, leikkauksista, voimassa olevaa lääkelistaa, labra-arvoja ja kuuntelen samalla potilaan murheita jostain selkäni takaa. Ja kun olen saanut hienosti päivystyslähetteen kirjoitettua, en tiedä miten saan vastaanottavaksi sairaalaksi Porvoon sisätautipäivystyksen ja miten lähete sujahtaa elektronisesti suoraan sairaalaan. Ennen kirjoitin käsin lähetteitä, laitoin ne potilaan käsilaukkuun ettei vaan katoa matkalla ja siihen meni korkeintaan 2 minuuttia. Nyt tuhrasin yli puoli tuntia kiireisen päivystyslähetteen kanssa kunnes löysin toisen lääkärin avuksi.
Mutta muuten Porvoossa on mukavaa ja työ on kivaa. On upea tunne olla tarpeellinen ja hyödyllinen ja kaiken huipuksi tästä vielä maksetaan minulle!
2 kommenttia:
Loistavaa, että näiden vuosien jälkeen pystyt esittämään ihan oiketa terv.kesk.lääkäriä ja selvittämään tietoyhteiskunnan uudet mutkat.
Jos ihan tarkkoja ollaan, en esitä lääkäriä vaan oikeasti olen lääkäri. Syytän silti kunnallisia päättäjiä jotka kaikki ovat langenneet jonkun ohjelmistonsuunnittelijakonsultin pauloihin ja haksahtaneet ostamaan puolivalmiita tekeleitä.
En usko että on mahdoton asia saada aikaiseksi kunnollinen ja toimiva potilastietojärjestelmä joka ei vie kolmeneljäsosaa vastaanottoajasta. Jos Suomessa tähän ei pystytä, en tajua miksi insinöörejä koulutetaan jo liikaakin.
Lähetä kommentti