Istun Dubain lentokentalla juomassa aamukahvia. Kello on hieman vaille yhdeksan. Hotellimme oli 40 minuutin ajomatkan paassa kentalta joten lahdimme samalla taksilla ja saimme tsekattua molemmille lennoille tavaramme. Mikon kone Sao Pauloon lahtee kymmenelta, minun Chennaihin vasta iltayhdeksalta. Nyt on vapaus viettaa koko paiva Dubai Mallin atmosfaarista nauttimassa ilman Mikon piinaavaa lasnaoloa. Mikosta on Mall'eissa vain riesaa ja Mikon mukanaolo ostarissa tuo vain ahdistusta ja estaa shoppailun rentouttavan vaikutuksen
Toinen seikka joka voi estaa shoppailun riemut on se etta unohdin Nordean luottokortin Intiaan. Intialaisen pankkikortin kelpoisuudesta Dubaissa en ole varma mutta onnistuin ostamaan Costa Cafe'sta aamiaisen silla. Lisaksi minulla on 200 euron verran dinaareja kateisena ja amerikkalainen luottokortti, jota voi kayttaa saasteliaasti. No, en oikeastaan shoppaile vaan vaellan. Nailla varusteilla pitaisi parjata. Nyt aion tutustua Dubain maan paalla kulkevaan metroon, loytaa Dubai Mall'in ja viettaa mukava paiva Dubain ostosparatiisissa.
Lomahotelli oli ok, taynna venalaisia, saksalaisia ja britteja,ei luksusta mutta ihan kelvollinen. Ja kylla... Ukki on oikeassa. Ratsastuksesta on tullut meille tarkea osa elamaa. Parasta Jebel Ali Resortissa oli aavikkolaukka ja hevosten uittaminen hotellin hiekkarannalla. Kuvia tulee myohemmin koska minullla ei ole niita kannykassani jolla kirjoitan tata juttua. Ja sitapaitsi, minulla alkaa olla jo kiire siirtya toisiin maisemiin lentokentalta!!
6 kommenttia:
Mikään ei kelpaa luksukseksi. Ei Sri Lankan maja puussa eikä Dubain 5 tähden resort
Laukka autiomaassa on luksusta. Matka tuntemattomaan määränpäähän on luksusta. Luksus ei koskaan ole siellä missä itse olet.
Dubai on kiva paikka.
Sorry Mikon kenkusta asenteesta shoppailuun. Sattui syntymään perheeseen, jossa paitsi että ollaan huonoja shoppailijoita, nyös kovasti inhotaan koko hommaa.
Onneksi ei kotimaassa ole pakko shoppailla!
Olisi täysin hirveätä jos Mikko tykkäisi shoppailla tai vaeltaa ostareissa. Minullahan ei olisi hetken rauhaa tehdä jotain mistä nautin yksin!! Joskus on saatava olla yksin kun hevosetkin on nykyään yhteinen harrastus, muuten toisen jatkuva läsnäolo alkaa jo piinata pahan kerran!
Tuotapa ymmärrän täydellisesti -
yksin tekemisen nautintoa minäkin välillä kaipasin kovasti, kun meillä kaikki harrastukset ja ystävät olivat yhteisiä ja kumpikin oli eläkkeellä. Nythän sitä yksin tekemisen iloa on ollut
pian 15 vuotta, ja pakko on myöntää, että välillä kovastikin kaipaa mahdollisuutta jakaa sitä läheisen ihmisensä kanssa --- "luksus ei aina ole siellä missä itse olen"
Tosi on, alkaa kovasti ahdistaa jos kaikki on yhteistä eikä toisaalta kaikkea ole kiva yksin tehdä. Pohdittava juttu.
Lähetä kommentti