Edellisen blogin loppu voi antaa hieman väärän kuvan Intiasta. Kyllä kaikki tietävät että Intia on saastainen maa, että roskat heitetään kadulle eikä yleisiä roskiksia oikeastaan ole olemassakaan. Että joka ainoa ulkomaalainen ihmettelee tätä asiaa, että miksei roskien eteen tehdä mitään. Tämä pätee Chennaihin ja oikeastaan joka paikkaan missä olen ollut Intiassa. Kyllä täällä oikeasti on saastaista.
Tarkoitan sitä kun mainitsin edellisessä blogissa häpeästä jota tunnen kun naapurimme pitävät meitä sottaisina. Meidän lyhyt kadunpätkämme on nimittäin hyvin siisti. Vain meidän talomme ja vastapäisen talon edustat ovat paikkoja joihin kerääntyy jätevuoret. Vastapäätä asuu meitä hieman iäkkäämpi pariskunta - rouva on 86-vuotias, herra 96. Heillä on enemmänkin palveluskuntaa koska pariskunnan liikuntakyky on heikentynyt sen verran etteivät he liiku ulkona. Tapasin rouvan kerran kun hän räpläsi porttinsa kanssa, menin auttamaan ja samalla taloon sisään tapaamaan herraa. Rouva kulki sellaisen nosteltavan nelijalkaisen rollaattorin kanssa ja tuhahti kun kerroin pyörillä varustetun rollaattorin eduista. Sellainen kuulema liukuu alta pois ja sitten on rähmällään avuttomana maassa. No niin, tiedän siis missä kunnossa siinä talossa ollaan enkä usko heidän piittaavan tuon taivaallista missä kunnossa heidän talonsa edessä oleva katu on.
Jos asuisimme ihan tavallisella alueella, ei sottaisuus hävettäisi, mutta kun asumme harvinaisella alueella jossa on 100 metrin pätkä suhteellisen roskatonta maata, harmittaahan se kun ne roskat ovat juuri meidän kohdallamme.
2 kommenttia:
Olisikohan niin, että ulkomaalaisia halutaan vähän kiusata tai ainakin syyllistää??
En usko. Ei täällä ole ulkomaalaisvihaa. Täällä on intialaisia.
Lähetä kommentti