Pihalla tapahtuu

Ihmeellisessä Intiassa jopa kotitapahtumat ovat jännittäviä. Tosin riippumatta siitä missä asuu, arki on aina mielenkiintoista ja jos erityistä jännitystä kaipaa - yleisesti tiedetään että kotona tapahtuu suurin osa ihmisille sattuvista onnettomuuksista. Riippumatta siitä missä asuu.

Olen nyt kahden työn välissä enkä mennyt kumpaankaan eilen. Olin aamun kotona. Ulkoa kuului äkillistä huudahtelua ja kiivasta pulputusta.

Anita, Jantu, Babu ja Vanilla käärmeen pihallamme.

Avasin oven. Anita, Babu, Jantu ja Vanilla olivat tiiviissä rykelmässä seisomassa, Babulla oli valtava keppi kädessä jolla sorkki pientä käärmettä. Vanilla, puutarha-apulainen joka päivittäin lakaisee kuivat lehdet, katkoo kuivat oksat, kastelee pihan jne oli juuri astunut vihreän käärmeen päälle. Sanomattakin on selvää että Vanilla kulkee paljain jaloin, mitä pidän todella typeränä. Mutta minkä minä näille mahdan.

Vihreä käärme ei pure. Se on hidas ja piileskii puissa. Sehän on aivan kiharaisen ruohonkorren näköinen, puiden lehdistöön se piiloutuu täydellisesti. Palveluskunnan mukaan vihreä käärme pistää pienellä terävällä ylähuulesta törröttävällä piikillään ihmistä silmään ja ihminen tulee sokeaksi.

Vanilla on kaukana pahasta vihreästä käärmeestä, Babu ei koske siihen sormellakaan eikä luovu aseestaan, Jantu taas ei luovu uudesta Mikon antamasta arvokkaasta Sudoku-kirjasta edes käärmeen vuoksi mutta on ainoa joka tietää mitä käärmeelle pitää tehdä.

Vanilla oli kauhuissaan enkä oikein tiedä mistä, siitäkö että oli astunut käärmeen päälle ja saanut sen kuolemankouristuksiin vai siitä että yleensä oli törmännyt käärmeeseen, jonka ei pitäisi olla erikoista ihmiselle joka tekee joka päivä puutarhatyötä. Babu ei ole maailman käytännöllisin mies mitä kuvaa se valtava keppi jolla Babu sohi käärmettä. Jantu taas on käytännön mies joka otti käärmeen käteen, tutki sen tarkkaan ja osoitti jotkut pisteet joiden kohdalta häntäosa pystyy kasvattamaan uuden pään. Vanillan rusentama kohta oli näiden pisteiden pääpuolella, joten tällä käärmeellä on toivoa toiseen elämään. Vanilla pelkäsi käärmeen seuraavan häntä puutarhaan ja hyökkäävän uudestaan, Anita esitti tietävää ja halusi selittää kaiken vihreistä käärmeistä, mutta tuntui että Jantu oli ainoa jolla oli todellista tietoa ja ymmärrystä ja rauhoitti pihallamme vallitsevan yleisen kaaoksen ja kauhun.

Vihreän käärmeen terävä piikki näkyy jotenkin. Käärme on pieni eikä ne kasva juuri suuremmiksi. Eikä jantu luovu Sudokustaan ja kynästään jolla tekee Sudoku-tehtäviä.

Käärmettä ei tapettu. Sen kiemurtelu vaikutti laantuvan kun Jantu paljain käsin pakkasi sen sanomalehteen ja pudotti pihan roskatynnyriin. Ehkä se kasvattaa siellä sen toisen pään terävine piikkeineen ja pompahtaa seuraavassa jätteidenlajittelupisteessä entistä ehompana esiin ja hakeutuu toiseen puuhun pelottamaan toisia ihmiä. Ja ehkä se löytää sopivat silmätkin jotka voi puhkaista jos se nyt on vihreän käärmeen tehtävä.

Hyvä uutinen oli että tarkkana poikana Jantu on nähnyt mangustin hiippailevan pihallamme - se Kiplingin kuvaama Rikki Tikki Tavi, käärmeitä syövä, kissan kokoinen otus. Mangustin avulla maassa pysyvät kobrat pysyvät loitolla, eikä minun ole mitään tarvetta kiivetä puihin vihreiden käärmeiden joukkoon. Moorthy ja Moorthyn apulaiset keräävät mangot ja banaanit ja kookospähkinät puutarhamme puista. Herrasväkenä olemisessa on etuja joita ei Suomesta lähtiessä tajunnutkaan.