Otsikko houkuttaa kyllä vääriä lukijoita blogin äärelle koska kyseessä ei ole James Bondin seikkailu. Mutta minulle timanttisormuksen hankkiminen oli seikkailu jota ei mitenkään voi kutsua normaaliksi arkipäiväiseksi tapahtumaksi ja nyt se on saatu onnelliseen päätökseen.
Suomen Mumbain kunniakonsuli - se timanttitehtailija - saapui intialaisvaltuuskunnan kanssa Helsinkiin ja toi mukanaan kasan timanttikoruja Mumbaissa vierailleelle suomalaisdelegaatiolle. Oikeastaan onni että satuin olemaan Helsingissä ja että kunniakonsulin apurit olivat käsittäneet että koko suomalainen delegaatio asuu Helsingissä. Kävin pankin kautta nostamassa tarvittavat eurot ja jatkoin Kämpiin ja nyt kirjoitan blogia sormus säihkyen. Ratikassa siirtelin käsiäni koko ajan eri asentoihin kun piti katsoa miten se valo oikein osuu kaikkiin viiteentoista timanttiin. Olin aika pettynyt kun kukaan ratikan matkustajista ei vaipunut transsiin tai huokaillut sormukseni edessä. Enkä tosiaan tiedä loistavatko timantit sittenkään yhtä paljon kuin silmäni.
Kotona laitoin vielä ne edulliset timanttipölystä (minun mittapuuni mukaan ne on ihan oikeita hiottuja timantteja...) tehdyt korvikset korviini. Ainoa ongelma oli että kaikki muut koruni piti poistaa, koska ne näytti.... miten sen sanoisi... halvoilta.
Ja kun tutkin tarkkaan sormukseni, laskin timantteja olevankin 16. Se kuudestoista on ihan pieni ja vähän niinkuin piilotettu sormuksen kämmenpuolelle. Sellainen pieni hauska jekku...
Timantinkiiltävät terveiset Töölöstä!
http://tapahtuutamilnadussa.blogspot.com/2010/01/diamonds-are-girls-best-friends.html
1 kommentti:
Hyvä, että saatiin viime vuoden bonuksilleni turvallinen sijoituskohde. Ilmeisesti bonukset olivat tulleet tänään tilille, muuten siellä ei olisi voinut olla tarrpeeksi rahaa noita varten.
Turha ihmetellä, ettei kukaan kiinnittänyt huomiota sormukseesi ratikassa. Kellekään ei tullut edes mieleen, että se olisi aito.
Kyllä silmäsi säihkyvät vielä enemmän. Ainakin nyt.
Lähetä kommentti