Välillä sitä miettii että kun asuu eksoottisessa Intiassa, pitäisi olla itsekin jotenkin värikäs. Että se eksoottisuus voisi vaikka tarttua. Ettei tällainen tavallisen harmaa suomalaispariskunta menisi ihan hukkaan tai hukkaisi aikaansa kun ei ole koko ajan tekemässä jotain jännittävää kun kerran on siihen mahdollisuus. Jotkut tulevat ihan lomalle Intiaan ja me vaan lorvaillaan.
Tämä tuli taas mieleen kun valuimme verkkaisen aamiaisen jälkeen kello 14 ulos talostamme. Vartija pomppasi talon nurkalta ja teki kunniaa ja kajautti "Good Afternoon" ja avasi portin. Ajoimme klubille tunnin kävelylle ja tulimme takaisin kotiin. ... Jos vaikka vartija oli ollut innostunut päästessään ulkomaalaisten taloa vahtimaan - näkee mitä kaikkea erikoista ne ulkomaalaiset oikein tekevät, oppii vieraista tavoista ja kulttuureista ja kansoista ja ihmisistä... niin me annamme suomalaisista varsin kuivakkaan kuvan.
Torstai-ilta venähti aamuyölle katsoessamme "Tauno Palo 100 vuotta" elokuvia. Kulkurin valssissa Ansa Ikonen nakkelee niskaansa koppavammin kuin kukaan koskaan, "Pot-pot-pot-pot-potkut sain" SF-Paraatissa esitellään vuoden 1940 olympiakisoihin valmistuva kesäinen Helsinki, samana kesänä kuvattu sotilasfarssi Serenaadi Sotatorvella eli sotamies Paavosen tuurihousut. Tämä perjantai on kansallinen vapaapäivä, M. Gandhin syntymäpäivä. Pitkä viikonloppu - jotainhan pitäisi tehdä!! Klubin puistossa kävelimme 500 metrin rinkulaa kahdeksan kertaa, ympäri, ympäri, ympäri, neljä kilometria. Oli pilvistä ja joelta tuuli kivasti eikä ollut kuuma. Kotona vartija avasi portin ja kirjasi tulomme vihkoonsa. Kaikkien tulot ja menot ja toimittamat asiat kirjataan vartijavihkoon, siitä voi tarkistaa onko Moorthy käynyt viikottain hoitamassa puutarhaa, mihin aikaan Babu todella aamuisin meille tulee, onko meille tuotu vettä tai onko Anitha tilannut Chicken Expressistä kananrintaa. Ei kyllä tule tarkistettua, pitäisi varmasti.
Jantulla ei ollut paljon puuhaa meitä vartioidessaan. Kävelyn jälkeen istuimme katolla lukemassa ja taisimme nukahtaakin. Luulen että kuulin ovikellon soivan... varmaan Jantu olisi pyytänyt lupaa poistua hetkeksi vartiopaikaltaan käydäkseen teellä. Kyllähän vartijat piipahtavat teelle ilman lupaakin, ei se niin virallista ole kuin kuulostaa. Viikonloppuisin Anitha ei ole huolehtimassa teetarjoilusta.
Mikko luki intialaisen dekkarin The Case of the Missing Servant; minulle tuli kiire lukea Missä kuljimme kerran alta pois kun Kjell Westön uusi kirja on jo ilmestynyt. Romaani imaisi mukaansa niin että ihan väkisin laahauduin autoon kun menimme takaisin klubille, uima-altaan viereiseen ravintolaan syömään. Ilma oli muuttunut lämpimänkosteaksi eikä enää tuntunut mukavalta olla ulkona. Ruokailimme sisällä vaikka Mikko haisikin turhan voimakkaasti brasilialaiselle Deet'iä sisältävälle erikois-Offille. Mikko tilaa brassikavereilta Offia, minä kahvia. Ilmojen hieman viilennyttyä hyttyset ovat tulleet takaisin vaikkei vielä ole sadekausi. Moorthy suihkuttaa puutarhaamme viikottain myrkkyjä joilla hyttysten määrä on pysynyt siedettävänä, vaikka kyllä niitä sisällekin riittää. Intialaiset itikat ei inise, se on hyvä.
Itikat lisääntyvät talvimonsuunin jälkeen. Pohjois-Intiassa kesämonsuuni on juuri päättynyt ja kääntyvä koillismonsuuni puhaltaa pilvettömät päivät suurimpaan osaan Intiaan, pilvet pakkautuvat etelään ja Tamil Nadussa sataa joulukuun loppuun.
Vartiovuoro oli vaihtunut ja Sasoja sai tehdä päivän neljännen merkinnän vihkoonsa kun tulimme takaisin lukemaan. En usko että Intian värikkyys on erityisemmin tarttunut meihin. Ehkä se on se Mikon Off kun ei värit tartu.
5 kommenttia:
Kyllä Sinussa tuntuu olevan noita kirjallisia lahjoja. Hyvä kuvaus tylsyydestä!
Voi, älä ole huolissasi tylsyydestä, juuri nuo pienet asiat tekevät jutuistasi mielenkiintoisia. Ei aina tarvitse olle jotain suurta ja erikoista. Viiden tähden hotellit ja Michelin-ravintolat ovat kaikkialla maailmassa samanlaisia mutta juuri nuo päivittäiset arkiset asiat jäävät elämään ja kulkevat mukana minne sitten ikinä menetkin.
Kuinka muuten puutarhasi voi? Mielenkiinnolla seurasin sen alkutaivalta kun muutitte sinne. / Mii
ps. kuvat puutarhastasi olisi kivoja :-)
Eihän tuo ollut lainkaan tylsää! Kävitte sentään monta kertaa klubilla ja söitte ulkona. Suomessa asuessa ette varmaan tekisi senkään vertaa, mitä nyt kaupassa joskus kävisitte.
Itse asiassa taidat kaivata Manauksen vilkasta kulttuuritarjontaa - TNssa ei kai juuri ole konsertteja oopperasta puhumattakaan. Luultavasti koko maailmassa on ajoittain aika tylsää, varsinkin kun ei tarvitse joka aamu miettiä mitä pukisi, kun aina vaan on kylmempää - +1 tänään.
Se ihmeesti piristää. - Kuvauksesi mukaan olonne tuntuu aika kadehdittavalta...
Chennaissa on itse asiassa tosi paljon kulttuuritarjontaa, joka on tietenkin enimmäkseen paikallista. Ongelma on että en koskaan ole selvillä mitä on tulossa. The Hindu keskittyy selvästi enemmän menneisyyteen kuin tulevaan: luen arvostelut lehdestä kun tilaisuus on ohi ja useimpia tilaisuuksia on vain se yksi ainoa kerta.
Ja puutarha... hyvä että muistutit, siihen tosiaan pitää pikapuoliin palata, monestakin syystä.
Ilkka, sinun käsityksesi vanhempiesi reippaudesta on tyrmäävä, mutta voi olla todellinen.
Lähetä kommentti