Vuoden suurin juhla

Chennaissa Diwalista käytetään usein myös tamilinkielistä sanaa Deepawali, vaikka puhutaan samasta koko koko Intiassa vietettävästä juhlasta - siis tänä viikonloppuna. Sekavuuden lisäämiseksi molempia sanoja käytetään täällä yhtä lailla ja jopa samassa lauseessa. Yksinkertaistaen se on Valon juhla, mutta sille voi löytää satoja tai tuhansia syvempiä selityksiä. Voin kirjoittaa sen syvällisemmän tutkielman asiasta jonkun ajan kuluttua. Juhla nyt on joka tapauksessa vuoden suurin juhla, kuten joulu kristityillä. Jopa Mehtan sairaala on lauantain ja sunnuntain kiinni niin että vain päivystykset pyörivät. Mikon töistä monet ottivat varaslähdön ja ovat jo tämän perjantainkin pois töistä. Matka sukulaisten luokse voi olla pitkä ja joka tapauksessa on kamalan paljon järjesteltävää.

Diwaliin kuuluu lahjojen antaminen ja saaminen. Työpaikoilla kaikki saavat makeislaatikot tai jotain muuta lahjaa. Katsoin sairaalassa että ulkopuoliselle lääkäreille, niille joiden toivotaan lähettävän potilaitaan jatkohoitoon meille, annetaan Duralex-lasisarjoja ja kuuden Pyrex-kahvikupin pakkauksia. Hartaasti toivoin ettei minulle vaan anneta näitä lahjoja - enkä onneksi saanutkaan. Kaikki nämä pakkaukset oli sullottu "minun huoneeseeni", siis se täysin ikkunaton koppi joka on louhittu talon keskelle kohtaan jonka funktio aiemmin oli kaiketi vain ilmaeristys. En ole vielä muuttanut tuohon koppiin koska en ole varma viihdynkö loukossa jolla on kaikki mahdolliset edellytykset laukaista klaustrofobia vahvahermoisempaankin henkilöön kuin minä.  Mr Sarma on kyllä ollut tyytyväisenä vastaavassa kopissaan, ovikin vielä kiinni. Oven kiinni pito tietenkin kohottaa arvokkuutta, mitä minulla ei kaiketi ole. Mutta kaikki sentään tietävät että se koppi on minun.

Diwaliksi pitää antaa bonusrahat palvelijoille. Olemme saaneet summan suuruudesta epämääräisiä arvioita, yleensä on sanottu "kuukauden palkka" tai "puolen kuun palkka". Moorthy, puutarhuri, yritti kinua kuukauden palkan lisäksi moskiittomyrkytyksestä vielä toisen mokoman. Myrkytys on kuitenkin erillinen palvelu joka ostetaan viikottain eikä siitä makseta. Se olisi sama kuin maksaisi vedenjakelijoille kahdenkymmenen pullon verran ekstraa - he kun tuovat viisi vesipulloa noin kerran viikossa.

Erilaisten kyselyjen perusteella päädyimme antamaan kotiapulaiselle kuukauden ekstrapalkan, Babulle, autonkuljettajalle samoin, vartijoille (jotka eivät ole meidän palkkalistoilla) puolen kuun palkan (heidän palkka piti tarkistaa vartiointiliikkeestä ja koska he ovat olleet meillä vain vähän aikaa, täyttä palkkaa ei ollut syytä edes ajatella.) Nyt kun olen töihin lähdössä, Anitha kävi sanomassa että Vanilla, puutarhan kastelijatyttö, kaipaa myös diwali-rahaa. Olimme jo päätyneet siihen että hän on puhtaasti Moorthyn palveluksessa ja olemme maksaneet Moorthylle diwali-bonukset jotka hän jakaa työntekijöilleen. Mutta sitä Moorthy ei tietenkään ole tehnyt vaan pitänyt itse bonuksensa. Jospa sitten annan Vanillalle 500 rupiaa ja jututan Diwalin jälkeen Moorthyä, jolle maksan että hän hoitaa puutarhan. Moorthy käy meillä vain kerran viikossa, hän ei missään nimessä ole kokopäiväinen puutarhurimme, hänellä on puutarhuriliike ja muita asiakkaita, samanlaisia kuin mekin.

Minäkin sain makeisrasian sairaalasta - meillä ei jaeltu rahaa. Ei myöskään tehtaalla. Makeisia sielläkin. Samat makeiset operaattoreille ja johtoryhmälle, demokraattisesti täsmälleen samat lahjat niin tehtaan johtajalle kuin nuorimmalle operaattorille.

PS...  Hellyin kotoa lähtiessä... Vannilla on kovin herttainen ja tekee hommansa hyvin. Annoin 1000 rupiaa.