Ruokailuongelmaa

Joo, on täällä syömisen kanssa joskus ongelmaa... Ainahan sitä nauretaan kun suomalaiset menee ulkomaille ja haluaa syödä lihapullia, voi kuinka hullunkurista! Tuntemani intialaiset jotka ovat käyneet Suomessa, ovat olleet onnellisia löytäessään Helsingistä intialaisia ravintoloita. Firman lounailla järjestetään erikoisruokavalio ja paras kiitos on työtoverilta ollut "keitto oli oikein hyvää, se maistui aivan intialaiselta". Ei vain suomalaiset....

Intialainen ruoka, samoin kuin thairuoka ja moni muukin aasialainen ruoka on minulle liian mausteista. Voin kyllä taistella aterian läpi että saan syötyä riittävästi: lievennän tulisuutta syömällä riisiä paljon enemmän kuin haluaisin, kasaan maustamatonta jugurttia lautaselleni jolla lievennän makua, leipä samoin helpottaa mausteisen ruoan syömistä. Varaan mukaan pakkauksen nenäliinoja ja niistän jokaisen suupalan jälkeen. Olen sitä porukkaa jolla on vasomotorinen nuha - kylmä ulkoilma, tuulisuus, kuumat keitot ja juomat, mausteiset ruoat niiskuttavat. Hyvin yleinen ja vaaraton, mutta harmittava vaiva.

Lopputuloksena olen enemmän kuin kylläinen. Voidakseni syödä mausteista intialaista ruokaa, minun on syötävä riisiä, leipää ja jugurttia joita en erityisemmin haluaisi syödä pääaterialla. Yritän muistaa ottaa antihistamiinin ja laittaa kortisonipitoista nenäsuihketta hyvissä ajoin ennen ateriaa jottei tarvitsisi niistää niin paljon, ruokapöydässä niistäminen kun on todella kiusallista ja ärsyttävää.

Pystyn kyllä syömään intialaista ruokaa joka usein on todella hyvää, mutta aina se on kuin olisi voittanut pienen taistelun ja oloni hyvä "selvisin!". Jotain samaa kuin kestää sata-asteinen sauna ja uskaltautua avantoon - hah... pystyinpäs siihen! En ole varma onko se ruokailun tarkoitus.

Aterian jälkeen, kun olen syönyt aivan liikaa jugurttia ja riisiä ja leipää, vatsani turpoaa kipeäksi palloksi ja nappaan sitä lievittämään pari tablettia dimetikonia, lääkettä sekin. Mausteinen ruoka ja ruokaan usein kuuluva raaka sipuli närästää seuraavana päivänä niin että tarvitsen antasidia.

Mietin mitä järkeä on siinä että lääkitsen itseni kykeneväksi nauttimaan intialaisesta ruoasta.

Siksi viime viikonloppu oli helpottava. Söimme enimmäkseen länsimaista ruokaa. Vain koillis-intialaisessa Kabul-ravintolassa valitsin ruoan sen mukaan mikä on vähiten maustettua - joka on tarkemmin ajatellen erikoinen syy valita ruokalaji. Olen kasvanut siihen että ravintolassa valitsen ruoan sen mukaan mitä tekee mieli.

Tiedän että mausteiseen ruokaan tottuu. Mutta silti tuntuu että iän karttuessa minun kehitykseni on päinvastainen. Mitä vähemmän mausteita, sitä paremmin siedän sitä.