Ensimmäisellä kerralla valittiin kangas ja otettiin mitat. Toisella kerralla kokeiltiin puolivalmis asu ja katsottiin mitkä muutokset pitää tehdä. Kolmannella kerralla puku oli valmis. Eikä pelkästään valmis, se oli täydellinen.
En ole koskaan aiemmin teettänyt jakkupukua. Olen teini-ikäisestä asti tuskaillut kun mistään en löydä tarpeeksi pitkiä ja istuvia housuja. Kaupan bleiserit yrittävät kuristaa minulle vyötärön jota minulla ei ole ja senkin jonnekin kainaloiden alle. Olen ommellut hilpeitä jatkokaistaleita lahkeisiin tai avannut housujen uppslaagit jotta housut olisivat tarpeeksi pitkät ja olen kärsinyt kiristävästä vyötäröstä. Ajattelin että vika on minussa, olen epänormaalin pitkä, hujoppi, ja epäonnistunut malliltani ja koska olen vääränmallinen, ei auta muu kuin kärsiä.
Kun Mikko meni teettämään pukua - myös elämänsä ensimmäistä kertaa - hypistelin autuaana siellä miesten räätäliliikkeessä ylellisiä ohuita villakankaita. Räätäli kertoi että toki naisten bisnespukuja heillä ommellaan, ihan kuten miehillekin. Että erityisesti Chennain Saksan konsulaatin naiset ovat hyvin ahkeria asiakkaita.
Siemen oli kylvetty. Kun Mikko meni sovittamaan pukuaan, minulla oli vanha bleiserini malliksi mukanani. "Jotenkin tällainen takki... mutta väljempi tästä, pidemmät hihat, tiukempi tuosta, pituutta lisää, mutta muuten samanlainen". Ja kankaan valinta! Kun olen ostanut kaupasta jakkupuvun, olen ostanut sen yhden ainoan yksilön joka jotenkin sopii minulle, väristä viis. Voiko maailmassa olla niin monta eri harmaan väriä? Pakka toisensa jälkeen harmaan sävyjä levitettiin pöydälle ja peilailin mikä harmaa saisi silmäni loistamaan ja ihoni hehkumaan, mikä kangas tuntuisi silkinpehmeältä ja samalla hohtaisi ylellisen himmeää kashmirin kiiltoa. Se oli kuin satua.
Eilen haimme molemmat pukumme. Mikon puku. Minulle jakku, housut ja hame. Voi, kuinka ylhäinen olo olikaan seistä peilin edessä valmis vaate päällä! Ryhti parani, rypyt silisi (siis kasvojen, puvussahan ei ollut rypyn ryppyä), hengitys oli helppoa, mikään ei kiristänyt ja olin siinä silmänräpäyksessä hoikka kuin heinänkorsi. Räätälit ovat taikureita!
Luulen etten enää osta kaupasta yksiäkään housuja jos teettäminen on näin helppoa ja tulos on näin ihmeellinen. Ja nyt on ihan pakko mainostaa... räätäli oli Syed Bawkher & Co, Tailors With a Touch of Class, 100 Years of Tradition.
7 kommenttia:
Teetä ihmeessä niin paljon kuin ikinä ehdit! Niinhän nuo ystävät, jotka tuolla idässä oleilee, ovat aina niin hyvin puettuja ja tyylikkäitä, ja me kantturat täällä joudumme kauppojen kulloistenkin "muotivirtauksen"
orjiksi. Kai M. muistaa teettää myös tarpeeksi paitoja!
Mikko on niin standardikokoinen että löytää hyvin paitoja kaupasta. Tietenkin jos haluaa jotain aivan erityisen ihanaa ihoa hellivää kangasta, niin sitten tietysti maksaa enemmän paremmasta materiaalista.
Jos puvun haluaa teettää, miten kauan aikaa siihen kannattaa varata. Siis jos olen helmi-maaliskuussa tulossa sinne, minkä verran aikaa pitäisi varata Chennaille puvun kannalta?
Onneksi olkoon, tunnut nauttivan!Mukava lukea näin onnellista tekstiä.
Tämä nimenomainen vaatturi pyrkii täydellisyyteen joten se ei ole nopea. Luultavasti jos sopisimme asian etukäteen, voisit kuitenkin saada puvun viikossa.
Asiaa nopeuttaisi jos osaisit laittaa heidän nettisivulle mittasi, me valitsisimme kankaan sinulle (niitä on vaikea nähdä netistä) ja puku olisi kokeiluvalmis kun tulet. Meillä tehtiin molemmille vielä kolmannella kerralla pieniä korjauksia.
Jotkut ovat teettäneet puvun Raynolds'illa joka on jonkinlainen ketju, varmasti nopeampi ja kankaat ovat hyviä.
Jos sopii kysyä, mitä se teetetty puku maksoi?
Mikon puku oli 360 euroa, minun 390 euroa (vaatekappaleita oli yksi enemmän).
En tiedä hintahaitaria joka menee kankaan mukaan - en lainkaan tiedä valitsimmeko keskihintaiset vai kalliit kankaat. Vaatturi esitteli kankaat, ei hintoja, ja me valitsimme sen josta pidimme eniten. Hyvä niin, koska hinta olisi varmasti vaikuttanut ratkaisuun - että kalliimpi on parempi.
Lähetä kommentti