Vastapainoksi, tai oikeastaan täydennykseksi, Pirkon hauskoille kirjoituksille, jotka keskittyvät ymmärreästi useimmiten elämämme omituisuuksiin, kirjoitan kerrankin pelkän luettelon siitä mitä teimme tänä viikonloppuna. Aina elämä ei ole niin kovin erilaista kuin muualla maailmassa, emmekä toisaalta aina löhöä koko viikonloppua kotona.
Perjantaina emme menneet töihin koska meidän oli käytävä immigrationissa jättämässä viisumin pidennyshakemus. Varsin positiivinen kokemus kuten edelliselläkin kerralla: jonotusaika kohtuullinen ja virkailijat jopa ystävällisiä. Immigrationin jälkeen Park-hotelliin lounaalle. Pirkko söi pastaa, minä salaatin ja jaoimme vietnamilaisen keiton. Kaikki oli hyvää, erityisesti Pirkon pasta ehkä paras tähän mennessä Chennaissa. Lounaan jälkeen Globus-vaatekauppoaan. En ollut käynyt ennen, totesin hyväksi ja ostin neljät housut ja yhden paidan, yhteensä 85 euroa. Kotiin ja illalla ravintola Kabuliin syömään luoteis-intialaista.
Babu tuli lauantaina klo 11. Ennen kaupungille lähtöä maksettiin kaasupullojen tuojalle 2 euroa turhasta käynnistä; Anita oli ilmeisesti hädissään tilannut kaasua kahdesta firmasta kun kaasu oli päässyt viikolla loppumaan kokonaan. Käytiin Globuksessa hakemassa lyhennettäväksi jätetyt perjantaina ostetut housut. Sen jälkeen räätälille tilaamani puvun ensimmäiseen sovitukseen. Pirkko tilasti saman tien itselleen jakkupuvun housuilla ja hameella. Lounaalle GRT Grand hotellin Azuria ravintolaan. Älyttömän hyviä ruokia Välimeren itä- ja eteläosista.
Azurian jälkiruoatkin olivat herkullisia
Ruoka- ja vihanneskauppojen kautta kotiin. Babun oli lähdettävä ennen neljää koska hän oli menossa sukulaisten kanssa jonnekin rukoilemaan. Pari tuntia lukemista ja torkkumista kattoterassilla. Tein kiinalaista sillä aikaa kun Pirkko kirjoitti blogia. Illalla telkkarista Superheroes Movie ja Indiana Jonesi and Raiders of the Lost Ark.
Kattoterassimme ei ole kaunis, mutta käyttökelpoinen kunhan ei mene keskipäivällä polttamaan nahkaansa. Terassin pääasiallinen käyttötarkoitus on kuivattaa siellä pyykit narulla.
Sunnuntaina aamulla klubile uimaan. Oltiin taas ainoat, kirjan mukaan uimareita oli ollut ennen meitä, mutta olivat jo lähteneet kun me tulimme vähän ennen kymmentä.
Kotiin vaihtamaan vaatteita ja sitten Fisherman’s Cove resort hotelliin brunchille. Oikeasti Intialaiset brunchit eivät kyllä ole mitään aamiaisen ja lounaan risteytyksiä vaan ihan tukevia lounaita, jotka alkavatkin yleensä vasta 12:30. Lounaasta ne erottaa siitä että hintaan kuuluu kuohuviini. Fishermans Coven brunch on ehkä Chennain paras, ja se on siitä kiva, että se syödään ulkona melkein rannassa.
Kotiin ja taas pari tuntia katolla löhöämistä. Sitten tämä blogi ja iltapalaksi ehkä eilisen ruoan jämät.
7 kommenttia:
Valkoisen miehen ja naisen hillittyä elämää, mitä nyt vaatekaupassa hieman villiinnytään.
Olemme tosiaan aika hillittyjä.
klubi näyttää siistiltä. siellä on varmaan hyvä uida, kun on lämmintä, eikä mikään mahdoton ruuhka.
Oikein kivalta vaikuttaa. Olen kyllä pettynyt tuohon klubiin. Olen katsonut taas Jeeves ja Woostereita, ja herrasmiesklubit vaikuttavat mahdottoman hauskoilta paikoilta, mutta ilmeisesti te ette ole vielä osaneet hakeutua oikeaan toimintaan. Tyhjässä uima-altaassa on varmasti hyvä uida, mutta noissa klubeissa kuuluuu heitellä sämpylöitä poliiseja päin tai heitellä kortteja silinterihattuun tai jotain.
Koko viikonloppuohjelmanne tuntui sangen kadedittavalta, ja ellei olisi jo lukenut Pirkon taistelusta mausteitten ylivaltaa vastaan, tuntuisivat syömäpaikkanne sitäkin kadehdittavammilta. Fishermans Coveen tulisi mielellään mukaan!
mausteita tai ei.
Voi ei meidän klubissa tosiaan heitetä ketään, paitsi Mikko kerran terassiravintolasta kun yritti varvassandaaleissa sunnuntaiaamiaiselle.
Toista oli varmaan brittiaikaan.
Uima-altaassa on tosiaan ilo uida, vaikka uiminen on tylsää. Minäkin olen opetellut uimaan niin että käytän uimalaseja ja puhallan keuhkot tyhjäksi veden alla, niinkuin oikeasti sammakkoa.
Kuulostaa kyllä todella leppoisalta, mullekin kelpaisi.
Lähetä kommentti