Himalaya… vuoret… lunta…hiihtämään! Näin kulki ajatuksemme. Yritimme ottaa etukäteen selvää hiihtomahdollisuuksista. Kerroimme olevamme kokeneita hiihtäjiä ja kysyimme onko tähän vuodenaikaan mahdollista hiihtää Manalin lähistöllä. Vastaus oli tyhjentävä: “Aloittelijatkin voivat hiihtää jos vaan on lunta”. Jäimme mielenkiinnolla odottamaan millainen todellisuus olisi.
Hotellista löytyi lopulta asiantunteva kaveri, joka järjesti erilaisia aktiviteetteja. Mutta hiihtoa hän ei suositellut tähän aikaan vuodesta kellekään, joka on edes nähnyt sukset aikaisemmin. Talvella olisi kuulemma toisin: kelpo rinteet, joissa kuntokin kohoaisi, sillä hiihtohissiä siellä ei ole. Pari vuotta sitten kokeilimme kiipeämistä sukset olalla Breckenridgessä samassa 4000 metrin korkeudessa missä Rohtang Pass sijaitsee. Hissitön hiihtokeskus tuossa korkeudessa saa jäädä suosiolla nuoremmille.
Ilkka oli ainoa, jota ohut ilma 4000 metrissä ei tuntunut haittaavan
Hiihtämään pitää kuitenkin päästä, viime vuosi jäi kokonaan väliin. Netissä kerrotaan useistakin paikoista Himalajalla, joissa on mahtavat heliski mahdollisuudet talvella. Olisihan se hienoa, lennättää itsensä 5500 metrin korkeuteen ja lasketella sieltä 3500 metrin korkeuseron verran 2000 metrisä olevaan kylään.
Niinpä tutkailemme mahdollisuuksia Itävällan suunnalla joulun jälkeen.
2 kommenttia:
Sorry, minä en todellakaan mene HeliSki-juttuihin. En laske syvässä umpilumessa niin ohuessa ilmassa että saisin alppitaudin ja helikopterin pitäisi hakeakin minut ja viedä hapetukseen.
Tuttu ja turvallinen Itävalta kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta.
Maailma on niin avara - ja teille kokonan avoin! Täällä loputtomassa loskassa tallustellessa hiihtäminen on jotakin, jota ennenvanhaan oli ihana tehdä. -
Pidäthän Pirkko kulta se Mkin kiltisti poissa moisista HeliymSkistä. Kannatan Eurooppaa!!
Lähetä kommentti