Ilkka ilmoitti olevansa pettynyt klubimme huvituksiin. Wodehousen kuvaamien riehakkaiden klubien tapainen Madras-klubi ei tosiaan ole, entisajan hilpeätä yläluokan brittiläisyyttä näkee vain pukeutumiskoodin noudattamisessa. Jäsenistö on muuttunut tyystin intialaiseksi ja klubi on hyvin eksklusiivinen ja elää omaa eristäytynyttä elämäänsä. Mikko saa jäsenenä vuokrata neukkarin firman käyttöön ja toi johtoryhmän joskus kokoukseen. Paikalliset työkaverit olivat haltioissaan "tämähän on ihmeellinen, epätodellinen rauhan ja puhtauden saareke keskellä Madrasin kaaosta!"
Kuntosalilta tullessa tai uimassa ollessa olen naisten pukuhuoneessa yleensä yksin. Suihkut ja tilat ovat täysin kulahtaneet, niissä ei todellakaan ole minkäänlaista loistoa. Vastaaviin rähjiin en ole ikinä törmännyt Suomessa. Amerikassa YMCA:n tilat olivat jotain vastaavaa. Mutta YMCA:lla ei pukuhuoneessa vieressä roikkunut siivooja luuttunsa kanssa tai muuten vain siinä olemassa ja odottamassa jotain, mitääm puhumatta. Koen sen jotenkin kiusalliseksi. Siinä se tuijottaa koko ajan mitä teen. Ja olen siis suihku- ja pukuhuoneessa.
Sunnuntaina vihdoin tajusin mitä minulta odotetaan. Pukuhuoneessa oli nyt toinen nainen! Luonnollisesti tervehdin rouvaa, olemmehan klubitovereita. Vastausta ei kuulunut eikä hän edes katsonut minua, olenhan vain ulkomaalainen. Rouva oli ilmeisesti jo kuntoillut koska oli pukeutunut sariin ja seisoi peilin edessä molemmat kädet sivulle raukeasti ojennettuna. Se pukuhuoneessa minua kiusannut, jatkuvasti siellä oleskeleva aputyttö rasvasi tuoksuvilla Diorin voiteilla hänen kasvojaan, käsivarsiaan, käsiään. Sitten rouva lähti ja aputyttö keräsi pyyhkeet, voiteet ja kuntoiluvaatteet kassiin, seurasi rouvaa autolle ja kantoi kassin autoon.
6 kommenttia:
Luulen, että se Woodhousesta tuttu leivänkannikalla heittely ja varastettujen poliisikypärien esitteleminen jäivät silloin kun naisia ruvettiin päästämään klubille. Toisaalta klubin jäsenten keski-ikäkin on päässyt venähtämään niin, että useimmilta ei enää edes onnistuisi poliisia pakoon juokseminen.
Naisjäseniä suurempi ongelma on varmaankin palkkatyön yleistyminen. Sinäkin raadat arjet töissä, missä välissä voisit ehtiä poliisikypäriä varastelemaan? Ja vaikka ehtisit, tuskin Salcomp katsoisi sellaista hyvällä.
Klubilla joka paiva roikkuvat vakiojasenet - ne Mikon kaverit - eivat enaa ole tyoelamassa vaan luultavasti paossa vaimoaan ja kodin velvollisuuksia.
New Yorkissa vaikuttava "englantilainen" Knickerbrokers Club(en tiedä oikeinkirjoitusta), jonne minut seremoniallisesti vietiin oli 80-luvulla hyvin kaukana poliisikypäristä tms. Nojatuoileissa nuokkui ikäloppuja ukkeleita sanomalehtien kera tai ilman ja uninen hiljaisuus vallitsi. Ruoka oli ihanaa. - Tuo suloinen hierontaoperaatio on kai tarjolla sinullekin, kun vaan asetut käsiteltäväksi, vai?
Iik... en halua etta se yrmean nakoinen aputytto hivelee minua tai kasittelee minun omia voiteitani! Klubi ei tosiaan tarjoa kauneudenhoitotuotteita. Toistaiseksi kannan kuntoiluvalineenikin itse autosta ja autoon.
Pirkko on kyllä erehtynyt pahasti. Minun kavereitteni keski-ikä voi olla 70 (tai olisiko vähän yli), mutta kyllä he käyvät kaikki töissä.
Lähetä kommentti