sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Tylsää


Lehdessä kerrottiin, että monsuuni alkaa tiistaina. Tänään aamulla satoi lohduttomasti. Ei lohduttanut edes tieto siitä, että sade ei ollut monsuunisadetta. En siis mennyt Ideal Beachille.
 
Chennai on kyllä yksi maailman tylsimpiä kaupunkeja viettää viikonloppua. Shenzheniäkään ei pidetä minään turistikeitaana, mutta siellä voi sentään lähteä hotellilta reippaalle kävelylle tai ihan vaan kävellä johonkin ravintolaan tai kuppilaan tai lähistön malliin tai ajaa metrolla Shekouhun. Tai mennä lautalla Hongkongiin. Mitä Chennaissa voi tehdä? Sopia illalla, että kuljettaja tulee hakemaan yhdeksältä aamulla. Päättää aamulla, että ei halua lähteä sateessa uimarannalle. Todeta, että ei kannata lähteä mihinkään muuallekaan klo 9 kun kaupatkaan eivät ole auki. Lähettää kuskille tekstari ja pyytää tulemaan uudestaan klo 12. Miettiä klo 12 asti mitä ihmettä tekisi sitten kun kuski tulee. Lopulta päätyä menemään kauppakeskukseen kun ei keksi mitään muutakaan. Olla tyytyväinen, että on sentään useampi mall, jotta ei tarvitse mennä samaan kuin eilen. Vetkutella Gloria Days Cafessa teekupin ja muffinssin kanssa niin kauan, että tee on ihan kylmää. Kiertää koko mall niin hitaasti kävellen kuin vain mahdollista. Käydä syömässä grillattu broileri, vaikka ei ole vielä nälkä sen muffinssin jäljiltä. Lähteä takaisin hotelliin, jonne saapuu vähän ennen kolmea. Loppupäivä meneekin siinä, että miettii menisikö neljännen kerran samalla viikolla syömään samaa ruokaa samaan hotellin ravintolaan vai tyytyisikö pelkkiin pähkinöihin.
 
No joo, ei tämä oikeasti niin kauheaa ole. On ainakin rentouttavaa, kunhan ei ole kahta samanlaista viikonloppua peräkkäin. Ja eilen oli sentään ihan oikeaa tekemistä, erilaista pikku ostettavaa ja kävin oikein kiinnostuksesta katsomassa Chennain uusinta kauppakeskusta, Phoenix Market Cityä. Täytyy sanoa, että tässä suhteessa Chennai on kyllä muuttunut siitä kun tulimme tänne viisi vuotta sitten. Silloin täällä oli yksi ainoa pieni kauppakeskus, sen jälkeen on tullut kolme toinen toistaan isompaa. Niistä puuttuu edelleen kalleimmat kaupat, Luis Vittonit, Diorit ja vastaavat, mutta muuten löytyy kaikki kansainväliset brändit. Mutta on niissä muutakin. Eilen illallisella Vijayarangan kertoi, että he olivat Phoenixissa vieläpä samaan aikaan kuin minä. Olivat ostamassa Diwalia (tai Deepavalia) varten uudet vaatteet. Kuten tämän blogin vanhat lukijat muistavat, Diwalina pitää olla uudet vaatteet ja vanhat heitetään pois. Vijay oli oikein innoissaan kertoessaan, että Phoenexissa on niin hyvät kaupat, enää ei tarvitse mennä Nungambakkamin basaareihin tungeksimaan. Phoenexistä on melkein yhtä hyvä valikoima sareja. Ei ihme, ettei törmätty vaikka oltiin siellä samaan aikaan.

Unohtui eilen mainita, että minulla kävi illallisella huono onni. Vijay oli suunnitellut illallisen pääruokalajiksi vuohen aivoja, mutta niitä ei ollut saatavilla. Hän ihmetteli kun kerroin, että en ole koskaan syönyt aivoja. Arveltiin yhdessä, että ne muistuttavat luuydintä. Eli olisin varmaan tykännytkin.

4 kommenttia:

ilkka kirjoitti...

onhan siellä kulttuuritarjontaa. ainakin museoita, varmaan myös leffateatteri tai ooppera?

Mikko kirjoitti...

Onhan täällä toki kaikenlaista, etenkin ihan hauskoja museoita. Ja olisi tosiaan voinut käydä katsomassa jonkun tamili-leffan silloin iltapäivällä, ei olisi edes tarvinnut pyytää kuskia tulemaan toista kertaa. Omasta viitseliäisyydestä se on kiinni jos tylsistyy, ei paikasta.

Kaarina kirjoitti...

Niin Mikko, et koskaan halunnut lähteä katsomaan Bharatanatyan-tanssia kun asuttiin Chennaissa. Sitä on melkein joka ilta jossain. Ja kaunista tamili-musiikkia joka ei aukene ensi kertaa kuunnellessa joten voisit siihenkin syventyä. Teattereista musitan Evam'in http://www.evam.co.in/ joka esitti noin kaksi kertaa vuodessa jotain, se oli kyllä hyvä. Museot on nähty eikä niihin ole uutta tullut sen jälkeen kun britit lähti Intiasta. Tamili-leffoissa ei ole englanninkielistä tekstitystä, mutta toki tulee joitain amerikkalaisia, useimmiten action-leffoja vaikka aika harvoin koska tamili-leffat on parempia ja kestävät ainakin kolme tuntia niin että rahalle saa kunnolla vastinetta. En tiedä, neljän vuoden ajan me taidettiin olla aika paljon kotona viikonloput ja katsottiin valtava määrä jostain ladattuja amerikkalaisia leffoja ja tv-sarjoja.

Kaarina kirjoitti...

Kävikö Vijayarangan tosiaan Nungambakkamin kalliissa kaupoissa? T.Nagar on yleensä paikka mistä silkit ostetaan, esim perinteinen Nalli's valtavine valikoimineen on T.Nagarissa.Itse ostin sieltä kauniita silkkikankaita.