Oikeastaan tämä on vain kommentti Mikon edelliseen juttuun sillä luulen että niiden jotka eivät ole asuneet Intiassa on hyvin vaikea ymmärtää tätä kelmu- ja suojamuoviasiaa. En tietenkään ymmärrä sitä itsekään, ei parin vuoden Intiassa asuminen anna mitään valmiuksia tai auktoriteettia ymmärtää yhtään mitään Intiaan liittyvää juttua, mutta voin aina kommentoida.
Olen blogeissani monesti ihmetellyt Intiassa vallitsevaa tapaa korjata asioita loputtomiin, laittaa laastari päälle ja parannella elämän olosuhteita niin että korjatun kohteen alkuperäinen vika unohtuu. Se on niin ominaista Intiassa että siihen turtuu hyvin nopeasti ja omakin innovatiivisuus alkaa muuttua samaan suuntaan - siis asioita ennallaan säilyttäväksi ja tuoreen kehityksen tuhoavaksi kekseliäisyydeksi.
Elmu-kelmukääreet on yksi monista ensiavuista joista on tullut normi. Kännyköille ja tietokoneille myydään uusia suojamuoveja rikkoputuneiden alkuperäisten tilalle. Autojen penkit ja ratit, kotien soffat ja ruokapöytien tuolit suojataan aina muovilla - uusia muotoon leikattuja suojamuoveja vanhoihin rotiskoihin voi olla jopa valmiiksi saatavilla, mutta niitä on myös helppo tehdä. Työvoimaa riittää ja tuollainen tuottoisa muoviverhoilubisnes on helppo perustaa mihin vain kadunkulmaan.
Hienot kellot ovat haluttua tavaraa Intiassakin eikä kellotaulua suojaavaa muovia ole syytä poistaa. Jos sen poistaa, kello ei enää näytä uudelta.
Olen kertonut etten koskaan saanut uutta ovea keittiöön kun vanha aina korjattiin. Ei siitä koskaan tyydyttävää tullut mutta hieno asia oli että korjaajan sai aina samana päivänä kotiin kun ovi meni taas kerran lopullisesti rikki. Kylpyhuoneeseen en löytänyt uusia kaappeja joten lopulta oli alistuen pyydettävä paikalle puuseppä jonka mielestä vanhat kaapit oli aivan hyvät, vain ovien homeiset karmit ja mädäntyneet liukulistat piti vaihtaa. Kylpyhuone oli sen jälkeen samannäköinen kuin aiemminkin, tosin kaappien ovet nyt aukenivat. En aluperinkään pitänyt niistä kalusteista mutta olkoon, enhän edes asu siellä.
Chennaissa en ole nähnyt puluja muualla kuin kerrostalossa jossa Mikko asuu. Rakennuksen nerokas arkkitehtuuri on jättänyt kylpyhuoneiden ikkunarivistöön koko 14 kerroksen korkeudelta suojatun kuilun joka toimii mitä parhaimpana kyyhkyslakkana. Pulut kujertavat kuilussa aamusta iltaan todella meluisasti. Jokaisen kylpyhuoneen ikkuna on harmaan pulunkakan peittämänä täysin läpinäkymätön ja uutta pulunkakkaa suihkii sitä vauhtia että on luonnollista ettei yksikään talon asukas ikinä avaa kylpyhuoneidensa ikkunoita.
Ajattelimme ensin että pulut ovat pyhiä eläimiä eikä niihin siksi kajota. Mutta ei, pulut ovat niitä harvoja olioita Intiassa jotka EIVÄT ole pyhiä. Tehdäänkö jotain puluongelmalle? Kyllä vain: asuntojen ikkunat pidetään kiinni ja parvekkeille laitetaan puluverkot. Kuten Intiassa usein, estetiikka säästetään temppelihin ja jumalkuviin, joten verkot ovat joko ruostuvaa rautalankaa tai pissanväristä muovia jonka läpi tuskin näkee. Kun näitä verkkoja lisäksi koristaa pulunkakan roiskeet, ei parvekkeella viihdy muut kuin palvelija joka ripustaa sinne pyykit kuivumaan.
Touhukas pohjoismaalainen ei laita puluverkkoa vaan istuu parvekkeellaan nauttien merimaisemasta ja siinä sivussa huitelee puluja pois. Ja on mielessään kehitellyt yksinkertaisen suunnitelman koko taloon kyyhkyslakkakuilujen peittämisestä vaikka sillä ruostuvalla verkolla jolloin puluilla ei enää olisi pesimispaikkaa ja niiden olisi pakko muuttaa muualle. Mutta sen verran intialaistunut tuo touhukas pohjoismaalainenkin on että ymmärtää ettei suunnitelmaa kannata esittää taloyhtiölle. Tokihan myös pohjoismaalaisen on tajuttava miten puluongelmat oikeasti hoidetaan ja minkä kaikki opastivat Mikolle jo muuton yhteydessä - jokaiseen ikkunaan ja parvekkeille on heti asennettava verkot jotta pulut eivät pääse sisään. Mikä on kerran keksitty, sitä ei enää mietitä eikä ainakaan muuteta.
Pussillinen vanhoja laastareita entisissä paikoissa on parempi kuin yksi laastari uudessa kohdassa. Tämä on minulle se "dynaaminen nouseva Intia" josta hämmästellen luen länsimaisista lehdistä enkä tiedä puhummeko samasta maasta.
Olen blogeissani monesti ihmetellyt Intiassa vallitsevaa tapaa korjata asioita loputtomiin, laittaa laastari päälle ja parannella elämän olosuhteita niin että korjatun kohteen alkuperäinen vika unohtuu. Se on niin ominaista Intiassa että siihen turtuu hyvin nopeasti ja omakin innovatiivisuus alkaa muuttua samaan suuntaan - siis asioita ennallaan säilyttäväksi ja tuoreen kehityksen tuhoavaksi kekseliäisyydeksi.
Elmu-kelmukääreet on yksi monista ensiavuista joista on tullut normi. Kännyköille ja tietokoneille myydään uusia suojamuoveja rikkoputuneiden alkuperäisten tilalle. Autojen penkit ja ratit, kotien soffat ja ruokapöytien tuolit suojataan aina muovilla - uusia muotoon leikattuja suojamuoveja vanhoihin rotiskoihin voi olla jopa valmiiksi saatavilla, mutta niitä on myös helppo tehdä. Työvoimaa riittää ja tuollainen tuottoisa muoviverhoilubisnes on helppo perustaa mihin vain kadunkulmaan.
Hienot kellot ovat haluttua tavaraa Intiassakin eikä kellotaulua suojaavaa muovia ole syytä poistaa. Jos sen poistaa, kello ei enää näytä uudelta.
Olen kertonut etten koskaan saanut uutta ovea keittiöön kun vanha aina korjattiin. Ei siitä koskaan tyydyttävää tullut mutta hieno asia oli että korjaajan sai aina samana päivänä kotiin kun ovi meni taas kerran lopullisesti rikki. Kylpyhuoneeseen en löytänyt uusia kaappeja joten lopulta oli alistuen pyydettävä paikalle puuseppä jonka mielestä vanhat kaapit oli aivan hyvät, vain ovien homeiset karmit ja mädäntyneet liukulistat piti vaihtaa. Kylpyhuone oli sen jälkeen samannäköinen kuin aiemminkin, tosin kaappien ovet nyt aukenivat. En aluperinkään pitänyt niistä kalusteista mutta olkoon, enhän edes asu siellä.
Chennaissa en ole nähnyt puluja muualla kuin kerrostalossa jossa Mikko asuu. Rakennuksen nerokas arkkitehtuuri on jättänyt kylpyhuoneiden ikkunarivistöön koko 14 kerroksen korkeudelta suojatun kuilun joka toimii mitä parhaimpana kyyhkyslakkana. Pulut kujertavat kuilussa aamusta iltaan todella meluisasti. Jokaisen kylpyhuoneen ikkuna on harmaan pulunkakan peittämänä täysin läpinäkymätön ja uutta pulunkakkaa suihkii sitä vauhtia että on luonnollista ettei yksikään talon asukas ikinä avaa kylpyhuoneidensa ikkunoita.
Ajattelimme ensin että pulut ovat pyhiä eläimiä eikä niihin siksi kajota. Mutta ei, pulut ovat niitä harvoja olioita Intiassa jotka EIVÄT ole pyhiä. Tehdäänkö jotain puluongelmalle? Kyllä vain: asuntojen ikkunat pidetään kiinni ja parvekkeille laitetaan puluverkot. Kuten Intiassa usein, estetiikka säästetään temppelihin ja jumalkuviin, joten verkot ovat joko ruostuvaa rautalankaa tai pissanväristä muovia jonka läpi tuskin näkee. Kun näitä verkkoja lisäksi koristaa pulunkakan roiskeet, ei parvekkeella viihdy muut kuin palvelija joka ripustaa sinne pyykit kuivumaan.
Touhukas pohjoismaalainen ei laita puluverkkoa vaan istuu parvekkeellaan nauttien merimaisemasta ja siinä sivussa huitelee puluja pois. Ja on mielessään kehitellyt yksinkertaisen suunnitelman koko taloon kyyhkyslakkakuilujen peittämisestä vaikka sillä ruostuvalla verkolla jolloin puluilla ei enää olisi pesimispaikkaa ja niiden olisi pakko muuttaa muualle. Mutta sen verran intialaistunut tuo touhukas pohjoismaalainenkin on että ymmärtää ettei suunnitelmaa kannata esittää taloyhtiölle. Tokihan myös pohjoismaalaisen on tajuttava miten puluongelmat oikeasti hoidetaan ja minkä kaikki opastivat Mikolle jo muuton yhteydessä - jokaiseen ikkunaan ja parvekkeille on heti asennettava verkot jotta pulut eivät pääse sisään. Mikä on kerran keksitty, sitä ei enää mietitä eikä ainakaan muuteta.
Pussillinen vanhoja laastareita entisissä paikoissa on parempi kuin yksi laastari uudessa kohdassa. Tämä on minulle se "dynaaminen nouseva Intia" josta hämmästellen luen länsimaisista lehdistä enkä tiedä puhummeko samasta maasta.
2 kommenttia:
Tähän ei ole mitään kommentoitavaa, lisättävää tai poistettavaa.
siis uuden nousevan Intian koko synkeä salaisuus on nyt paljastettu.
Lähetä kommentti