tiistai 12. kesäkuuta 2012

Melkein talo

Aina ne menee sivu suun. Kärjen Timppa Somerniemen naapurista soitti tohkeissaan ja kertoi talosta Oinasjärven rannalla. Timo ajaa taas postia ja huomasi tänään että talo jossa aiemmin oli vuokralaisia, onkin nyt tyhjä. Ja heti kysymään Ahoselta että mitäs on tapahtumassa sen talon kanssa. Ei ne ensin tiennyt kuka sen omistaa, tiesivät vain että ne maat on olleet joskus Toivoniemen, isäni äidin suvun kantatilan maita, vaikka itse Toivoniemi onkin toisen järven rannalla. Eli jos perimysjärjestystä ajattelee, se olisi käytännössä minun maatani.

No, Ahonen sai selville että Nummella yksi Aarnio sen talon omistaa. Löysin sopivan Aarnion Eniron sivuilta, soitin ja kysyin että mitäs Oinasjärven talolle kuuluu. "Hyvää kuuluu", sanoi Aarnio, "olen sinne juuri muuttamassa."

Taas maailmani romahti. Olin jo suunnilleen sisustanut sen talon itselleni ja istunut rannalla hyttysten kanssa katsomassa niemeä siinä kunnan rannan ja laakean kallion välisellä tontilla, ihailemassa kuinka ilta-aurinko paistaa syvään rantaan. Ja sitten sitä taloa ei olekaan minulle.

Laitoin Timpalle tekstarin että tilukset vietiin minulta. Timo vastasi että "Harmin paikka. Se oli sun talo."

3 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Timolla oikea asenne.

mu kirjoitti...

Olipa harmi, mutta ei kai sinulla ole kiirettä - Uusia niemenneniä ja taloja varmaan ilmestyy, kun naapurit tietävät, että olet etsimässä.

Kaarina kirjoitti...

Voi mutta minulla on kiire sen talon kanssa!! Somerniemellä ei ole järvitontteja enää oikeastaan ollenkaan, ne mitkä ovat, niitä ei haluta myydä. Mökkejä on jossain metsässä jonne ei saa kunnallistekniikkaa enkä sellaista halua. Kuivanmaan taloja on paljon, mutta kun olen niin kranttu että haluan sen järven. Enkä myöskään ihan mitä vaan järveä koska maatalouspitäjissä järvet ovat yleensä varsin rehevöityneitä ja mutaisia. Se on vaikeata... Máalla ollaan niin kiintyneitä siihen omaan maahan ettei kukaan halua myydä.