maanantai 16. huhtikuuta 2012

Helmiä sioille

Lähdimme varhain heti auringonnousun jälkeen merelle bongaamaan delfiinejä. Olimme jonkinlaisia VIP-asiakkaita joten Ruwala Eco-Resortin johtaja Mithri tuli oppaaksemme. Viimeksi näimme Mithrin 2 vuotta sitten kun olimme samassa paikassa Sri Lankan Kalpitiyassa viikonloppulomalla ratsastussafarilla Pian kanssa. Tuolloin Mithri ratsastikin kanssamme.

Pienessä moottoriveneessä oli tähystäjä, perämies, Mithri, Mikko ja minä. Ajoimme ulos tyynelle Intian valtamerelle. Aallot tulevat vasta puolenpäivän jälkeen. 3-4 mailin jälkeen tähystäjä näki jotain. Valaita! Sri Lankalaiset ovat valtavan ystävällistä väkeä jota kuvaa sekin että kaikkien veneiden tähystäjät ja perämiehet kommunikoivat jatkuvasti kännyköillään ilmoittaen havaintojaan jotta jokainen turisti pääsisi näkemään mahdollisimman paljon. Vaikka veneet varmasti kilpailevat asiakkaista, se ei näkynyt tiedon salaamisena!

Koska olimme ensimmäinen vene liikkeellä, näimme valaat ensimmäisinä. Niitä oli kymmeniä. Minne vain katse kääntyi, näkyi vettä suihkuttavia suuria kaskelotteja 6-10 hammasvalaan ryhmissä. Ne uivat kauniisti pareittain, sulavasti tyynessä aurinkoisessa valtameressä ... meren pintaan ja veden suihkaus - pinnan alle - pintaan ja veden suihkaus - pinnan alle. Rauhallista, levollista, ylvästä. Sitten ne sukelsivat kukin vuorollaan syvyyteen, valtava pyrstö näkyi viimeisenä pystyssä kunnes sekin katosi siniseen aurinkoiseen mereen. Synkronoidusti, paremmin kuin opetetut delfiinit delfinaariossa.

Perämies, tähystäjä ja Mithri olivat riemuissaan. Mithri kuvasi kuvaamistaan näkymää, makasi, oli polvillaan, seisoi, istui, kieppui kuin pikkulapsi Linnanmäelle päästyään pienen moottoriveneemme keulakannella. "Tuolla! Eikä kun tuolla! Mennään tuonne! Eikä kuin tuonne"

Pieniä moottoriveneitä kertyi paikalle, sana kiiri missä valaita on.

Olimme merellä kolmisen tuntia. Mikolle ja minulle tuli nälkä, söimme eväät, muut eivät malttaneet. Tuumailin Mikolle että onhan nämä kalat jo nähty, voisi jo lähteä.

Vähitellen teimme lähtöä. Mithri oli ainakin seitsemännessä taivaassa mikäli se buddhalaiselle on mahdollista. Hän toisteli toistamistaan että olimme tuoneet hänelle onnen, "Finland - that country makes wonders! This is a day I will remember all my life".

Lopulta minullekin valkeni. Yleensä mennään katsomaan pieniä delfiinejä ja samalla nähdään yksi tai kaksi kaskelottia. Yksikään kalastaja ei ollut koskaan nähnyt tuollaista määrää valaita. Delfiinejä oli vain muutama parinkymmenen yksilön parvi. Normaalia kalasaalista ei tullut lainkaan. Meren virtauskin oli nyt päinvastaiseen suuntaan kuin yleensä. Oliko se Sumatran merenalainen maanjäristys ja pieni tsunami joka oli aiheuttanut tavattoman poikkeuksellisen valaslaumojen ryntäyksen Kalpitiyan edustan koralliriuttojen sisäpuolelle pieneen syvänteeseen? Kalat ja delfiinit olivat kadonneet, valaita oli valtavasti. Tämä ehti jo askarruttaa kalatutkijoita, merentutkijoita, valaseksperttejä.

Olimme todistaneet jotain ihmeellistä ja ainutlaatuista. Lounaalla luoksemme tuli innostuneita ihmisiä kysymään millaista oli ollut, mitä olimme nähneet, olimmeko saaneet tapahtuman videolle jota voisi katsoa. Aamuyhdeltätoista valaita ei nimittäin enää ollut. Meitä ihailtiin ja hieman kadehdittiinkin.

Olin merellä ihmetellyt otuksien päätä. Se oli epämääräinen suuri möykky, tylppä, ei sellainen kuin tiesin niillä oikeasti olevan. Onneksi en kysynyt mitään vaan olin matkalla hiljaa, nukuinkin osan aikaa Panama-hattuni lierien suojassa.

Koko ajan nimittäin luulin katsovani tavattoman suuria delfiinejä joilta vain puuttui se iloisen naurava pitkä nokka. Olinhan lähtenyt delfiinejä katsomaan. Valaita delfiininkatsojalle. Helmiä sialle.


Tähystäjäpoika seisoi keulakannella hakkaavassa aallokossa hievahtamatta polvet lukossa puhelin korvalla










Oli siellä sentään delfiinejäkin

Vielä videokin:





8 kommenttia:

Kaarina kirjoitti...

Pia, onko sinulla jotain tietoa kaskelottien, sperm whales, käytöksestä? tiedätkö jotain valtamerten elämästä ja delfiinien ja kalaparvien liikkeistä? Mitä valtamerten alla valaille, delfiineille, kaloille ja kasvustolle tapahtuu maanjäristysten ja tsunamien aikana?

pia kirjoitti...

Ei ole kamalasti tietoa juuri kaskeloteista, paitsi että se on suurin hammasvalas (jonka takia se varmaan esiintyy Moby Dickissä). Ne ovat myös tunnettuja siitä, että sukeltavat 1-3km syvyyksiin etsien mustekaloja.

Mutta tosiaan, delfiinit ja valaat muuttavat käytöstään maanjäristyksien takia koska niiden suunnistuskyky kaikuluotauksen avulla häiriintyy. Maanjäristykset aiheuttaa ylimääräistä melua veden alla ja muuttavat maan magneettikenttää. Sen takia maanjäristyksien aikana valaita näkee väärissä paikoissa ja rantautuneina.

Kuulostaa joka tapauksessa hauskalta matkalta kaikin puolin. Kiva, että olette päässeet oikein lomailemaan ja nauttimaan elämästä.

mu kirjoitti...

Upeeta !! Vaikka ette ymmärtäneet mitään, tuo oli oikea super-turisti-kokemus. Monet varmasti kadehtii.

Mikko kirjoitti...

Panin videon YouTubeen:

http://www.youtube.com/watch?v=U9L-wV8i_s8&feature=youtu.be

mu kirjoitti...

Miten sitä pystyy katselemaan?

Mikko kirjoitti...

Sen näkisi jos kopioi tuon kommentisani olevan linkin osoiteriville. Helpotin vielä asiaa ja liitin videon itse blogiin valokuvien jälkeen. Klikkaat sitä nuolta niin lähtee pyörimään.

mu kirjoitti...

Kyllä yriitin kopioida koko sen 51
merkkisen rivin ja muutaman kerran myös lyhennelmiä, mutta ei itään syntynyt - bäää.

Mikko kirjoitti...

Se video on siis nyt myös itse blogissa, valokuvien alla. Siis se viimeinen kuva, jossa näkyy veneen keula on video, ja se lähtee pyörimään kun klikkaa sitä.