Antti on aina täyttänyt talon ja tuonut valon ja elon mukanaan.
En oikein ymmärrä että Antti tuli vasta viikko sitten. Miten oikein olin elänyt viimeiset puoli vuotta? Olinko puhunut vain koiralle vai olinko töissä jo nähnyt ihmisiä ja puhunut kiintiöni täyteen ja halusin olla illat vain yksin ja hiljaa?
Kun Antti tuli perjantaiaamuna, olin töissä mutta lähdin Pornaisista jo kolmelta katsomaan Anttia. Se perjantai oli se päivä kun Lahdentie oli täynnä ketjukolareita, kaksisataa autoa lojui ruttaantuneena Kehä kolmosen ja Kehä ykkösen välissä ja moottoritie oli suljettu. Se oli päivä jolloin kotimatkani kesti kolme tuntia ja kun tulin kotiin, Antti oli jo lähtenyt Ilkan ja Riikan kotia katsomaan. Vuoden poissaolon aikana on ehtinyt tapahtua paljon.
No, näin Antin lauantaiaamuna. Nousin samaan aikaan kun Antti tuli kotiin. Siinä suhteessa olen onnellinen etten ole enää nuori. On ihan kiva herätä aamulla ja mennä illalla nukkumaan.
Olen huomannut että lapset ovat aina parhaassa iässä. Ainakin omat lapset. Nytkin kaikki kolme lastani ovat ehdottomasti parhaassa iässä, on kamalan kiva olla ja jutella heidän kanssaan. Tosin tulen menettämään Antin seuran aika pian. Eilisen päivän Antti kävi läpi tarjolla olevia vuokra-asuntoja ja myytäviä asuntoja ja heti herättyään puolilta päivin lähti katsomaan minkälaista tarjontaa on olemassa. Antti on rauhallisen tehokas, kiireettömän aikaansaapa, perusteellinen tiedonetsijä joka sitten jollain käsittämättömällä tavalla tekee uskomattoman nopeasti harkitut päätökset. Katsotaan mitä seuraavaksi tapahtuu.
Antti toi auringon ja valon. En ole juurikaan käyttänyt kirkasvalolamppua.
3 kommenttia:
Onpa kiva seurata teidän perheen positiivisia tapahtumia. Nykyisessä tilassani Antin kiireetön ja viihtyisä vierailu oli myös minulle todella tärkeä ja elähdyttävä. Myös Ilkka on lellinyt yksinäistä ja typerää mummua hyvillä yhteydenpidoilla. KIITOS
Harvinaisen osuva tuo "lapset ovat aina parhaassa iässä". Muistan kuinka ajattelin usein kun lapset olivat pieniä, että kohta tämä on ohi, kohta nämä eivät enää ole yhtä kivoja. Parinkymmenen vuoden jälkeen en enää jaksanut kantaa siitä huolta, ehkä meillä vaan on ainutlaatuiset lapset, jotka ovat aina parhaimmillaan.
Hyvä kuulla, että ollaan edelleen kivoja! Hauskaa myös, että olet saanut Antin seuraksi, siitä on kyllä aika paljon iloa.
Lähetä kommentti