En voi sanoa olleeni koskaan mikään varsinainen uimari. Kouluaikana kävin kyllä aika useinkin uimahallissa, mutta se oli enemmänkin vaan jumppatunnille osallistumisen välttelyä.
Nyt kaikki on toisin. Uimiseen on ensimmäistä kertaa hyvät mahdollisuudet; klubi on lähellä ja uimassa on mukava käydä ennen Poolside Cafessa syömistä. Uima-allas on normaali 25-metrinen ja tilaa on yllin kyllin, käytännössä aina vähintään oma rata, joskus koko allas omassa käytössä. Uidut altaanmitat kirjataan aina uinnin jälkeen vihkoon ja kuukauden päätyttyä kokonaismatka on sitten esillä ilmoitustaululla. Ekspattiyhteisömme “adoptiosuomalainen” Matt, Abloyn australialainen paikallisjohtaja, ui heinäkuussa vähän yli 80 kilometriä. Helppohan hänen uida, kun Australiassa kaikki lapset pakotetaan kuulemma uimaan joka aamu ennen aamiaista vähintään maili. Niinpä Matt kroolaa tuplanopeasti minun rintauintiini verrattuna. Matt ei voinut uida elokuussa pariin viikkoon ollenkaan, joten nyt oli minun ainoa mahdollisuuteni. Sain kasaan vähän alle 25 kilometriä, jolla heltisi elokuun ykköstila. Kukaan, lukuunottamatta uima-altaan valvojaa, ei olisi varmaan huomannut sitä. Siksi tämä blogi.
Jouduin silti huomaamaan, että en taida olla enää ihan nuorukainen. Minulla oli viikonloppuna paljon aikaa, niinpä uin lauantaina 2½ ja sunnuntaina 3 kilometriä. Maanantaina väsähdin sitten totaalisesti kilometrin jälkeen.
6 kommenttia:
Kova kaveri!
Aika hyvin. Minäkin uin ihan mielelläni, mutta mieluiten jonkun muun pitää olla kaverina. Omassa altaassa (tai taloyhtiön yhteisessä--varsinkin, jos se on ulkona ja ilmasto trooppinen), voisin varmaan uida yksinkin. En jotenkin viitsi mennä mihinkään vain kuntoilua varten, jos ei ole kavereita mukana.
Manauksessa meillä oli talossa uima-allas mutta se oli brasilialaiseen tapaan lekottelua ja pulikointia varten. Uimahallit on kylmiä eikä niissä ole kiva uida. Mutta uimiseen ei tarvitse kaveria. Me Mikon kanssa ollaan eri pukeutumishuoneissa, uidaan omaa saraa, kasvot puolet ajasta veden alla, toinen puoli haukotaan henkeä. Me puhutaan vasta kun mennään sinne Poolside Cafe'een syömään.
Onneksi olkoon! Elokuun mestaruus on varmasti hieno saavutus.
Kuunteletko podcasteja samalla kun uit vai oletko ihan vaan omien ajatustesi kansas kahden?
Aivan ehdottomasti tarvitsisin vedenkestävät bluetooth kuulokkeet, jotta voisin kuunnella podcasteja uidessa. Lisäksi vedenpitävä kännykkä olisi hyvä, jotta SportsTracker hoitaisi matkan mittaamisen. Nyt täytyy vaan tyytyä omiin ajatuksiin, jotka ovat valitettavasti useimmiten luokkaa: 125m, 125m, 125m, 125m, 150m...
Siis on olemassa uimisen eri lajeja - Mikko ui kilometrejä ja tekee ennätyksiä - äitinsä menee joka aamu (jos ei tuule kovaaa) autolla ahukilahden uimalaiturille,
selkä edellä pujahtaa tämän vuosi-kymmenen kirkkaimpaan veteen ja
räpiköi siinä max. 10 minuuttia. Jos on alle 15 astetta, 5 min. on jo liikaa, mutta sanonpa sitä silti uimiseksi!
Lähetä kommentti